Melkein viikon puolivälissä

Kävin tänään ehkä häkellyttävimmällä kampaajakäynnillä ikinä. Kampaaja oli kosovolainen mies, joka selitti koko ajan siitä, kuinka italialaiset miehet on mammanpoikia ja kuinka on ihmeellistä, että mun tukka on märkänä kuin purkkaa kahden eri hoitoaineenkin jälkeen. Ainakin jälkimmäinen asia on kyllä fakta, ja todennäköisesti ensimmäinenkin. Hyvin se kuitenkin pätki, joten ei haittaa, ja oli se tavallaan ihan hauskaakin, en vain osannut varautua tuollaiseen.

Päivän hyvä jätkä on puolestaan K-kauppiaani, joka lähetti mulle paksun lehden, jonka nimi on helpot ja nopeat juhlaherkut. Rakastan reseptien lukemista, ja otan aina ruokakaupasta mukaan RuokaPirkan (ruotsiksi MatBirka), ja luen sitä sängyssä ja näen kauniita unia sitten. En kuitenkaan useimmiten kokkaa reseptien mukaan, mutta haen niistä vaikutteita ja ideoita. Toinen lukuprojektini on Frédéric Beigbederin kirja nimeltä 8,99€, joka kertoo mainosmaailmasta. Jo kirjan nimi on ideana mielestäni ihan mahtava, se vaihtuu aina sen mukaan, mitä se myytävän maan rahayksikössä maksaa; alkuperäiseltä nimeltään se on 99 frangia. Paitsi että tykkään huumausaineiden käyttäjien näköisistä miehistä, tykkään myös lukea sellaisia kirjoja; kevyt huumeviihde on ehdottomasti suosikkiani.

En mennyt talliin jotta ehtisin pestä pyykkiä, ja aionkin tehdä sitä vaikka kello on sata. Ei mua naapurit kiinnosta, ainakaan enempää kuin se, että saan töihin puhtaita vaatteita. On ihan tyhmää, että Pörri on iltavuorossa ja pääsee vasta kymmeneltä, koska olen vaihteeksi hyvin ihastunut siihen. Ilmennän sitä tekemällä paljon voileipiä ja hieromalla hartioita aina pyydettäessä.