Show your scars

Jatketaan hauva-aiheilla.

Eilen Punkki oli vastoin kaikkia tietojamme hypännyt pöydälle. Luultiin Pörrin kanssa, että se on niin kömpelö pelkuri, ettei se hyppää pienille ja liukkaille tuoleille, joiden päältä sen on mahdollista päästä jatkamaan edelleen pöydälle. Punkki kuitenkin osoitti olevansa notkea kuin pantteri ja ketterä kuin vuorikauris, sillä se oli käynyt pöydällä, jossa oli juuri tuona päivänä kulhollinen Hyvää Makumaasta -merkkisiä karkkeja. Punkki oli syönyt kulhosta kaikki hedelmäkarkit, salmiakeista se sen sijaan ei ollut pitänyt; kuitenkin se oli pidellyt niistä jokaista suussaan ja imeskellyt hetken, jonka jälkeen ne oli syljetty ennalta-arvaamattomiin suuntiin. Niitä löytyi verhoistakin takertuneena ja pöydästäkin niitä oli varsin hankala saada irti.

Tänään aamulenkillä tapasimme miehen, jolla on lassie-merkkinen koira, joka on aina vapaana. Lassie on hyvin tottelevainen, joka jo sinänsä on ihailtavaa, mutta vielä ihastuttavampaa on se, kuinka ilolla se omistajaansa tottelee. Usein en itsekään kuule tai huomaa vanhan miehen käskyjä, mutta lassie toimii juuri niinkuin varmaankin on tarkoitus. Se seuraa miestä tarkkavaisena ja ylväänä, saadessaan mennä se loikkii pitkä turkki hulmuten kuin meri, ja kun mies kutsuu sitä, se palaa heti, niin nopeasti kuin mahdollista ja koskettaa kuonolla miehen kättä. Tulen aina hyvin iloiseksi ja joskus jopa liikutun kun näen miehen ja lassien. Punkki taasen ei osaa suhtautua lassieen niin riehakkaasti kuin se suhtautuu muihin koiriin, sillä sehän näyttelee kaikissa Punkin lempielokuvissa, ja kai siksi Punkki koittaa olla pidättyväinen ja cool ja sellaista.

Tässä päivässä hyvää on ananas light Jaffa, Metallican biisi Broken, Beat & Scarred, josta otsikkokin on, Cafe Esplanadin lohikeitto, jota aion syödä luonaaksi ja se, että kirjoitin julkiseen kalenteriin yhden miestyöntekijämme menevän "kampaajalle". Tsihi! Onneksi huomenna on perjantai ja nokka osoittaa silloin kohti Turkua.