-Fazerin Alku jyväpalat
-luomutomaatit
-parvekkeen kasvit, etenkin maa-artisokat, ihan kohta kukkivat auringonkukat ja satoisa pinaatti
-ratsastuslenkit metsässä äidin kanssa, kun jyrkän ylämäen jälkeen käännyn satulassa kysymään "laukkasitteks te?" ja äiti hymyilee hiiren värisen hevosensa selässä, "joo!"
-Orlyn mattapintainen musta kynsilakka, sävy Matte Vinyl
-ananas light Jaffa
-Kultajousen Argento-käsikoru, johon voi ostaa aina vain lisää amuletteja; uusimpina musta ranskanlilja, meritähti ja pieni avain, jotka ostin itselleni synttärilahjaksi
-vastapuidun heinäpellon tuoksu
-fyysisten suoritteiden jälkeinen suihku, joka poistaa tahmeuden
-hyväntuuliset eläimet, jotka tahtovat koskettaa ja olla lähellä ja näyttävät hymyilevän
-vastapoimitut vadelmat, mustikat ja kirsikat, joita söin eilen pahaan oloon asti, koska en malta pakastaa niitä
-ahkerat ja avuliaat ihmiset, joilla on hyvät käytöstavat
-biiseistä Poisonin Fallen Angel, Reckless Loven Hot ja Mötley Crüen Dr. Feelgood
maanantai 25. heinäkuuta 2011
perjantai 1. heinäkuuta 2011
This too shall past
Nythän on niin, että pidin elämäni tähän asti ainoan ikäkriisini, kun täytin kaksikymmentä (20) vuotta. Silloin pidin pitkään vakavia vaatteita, ja luulin, etten enää voi palata tennareihin ja huppareihin, koska olen niin vanha. Sitä kesti ehkä kaksi kuukautta, jonka jälkeen vedin taas yrjökännejä skeittikengissä ja silleesti.
Kuitenkin tänä keväänä olen huomannut, että ne +/- kaksikymppiset tytöt on mun kanssa nykyään aaaaaika eri kategoriaa, hyvässä ja pahassa, mutta tässä nyt keskitytään ulkonäköön. Yhdessä Espoon kalliimmissa kaupunginosissa dösää odotellessani näen sellaisia ruskettuneita, kiinteitä vartaloita, että meinaan välillä taklata ne maahan ja repiä niiltä vaatteet ennenkuin tajuan etten niin paljoa sellaisesta ole niiden kanssa kiinnostunut. Siis oikeasti, härregyyd, ne on niin sileitä ja ihania ja mitäkaikkea. Jotenkin olen myös ajautunut siihen, että joudun useisiin juomatilanteisiin sillä lailla, että siellä tyttösten ikähaarukka on juurikin tuo parikymppiä. Se on masentavaa. Vaikka (kirjoitin eka vasikka :D) olen hyvin sinut itseni kanssa ja blaa blaa, niin kyllä se on kohtalaisen nihkeää kun kaikilla muilla on niitä ominaisuuksia, joita itselläni oli se kahdeksan vuotta sitten ikäkriisin aikaan. Tiedän toki, että olisin ollut ihan yhtä palikka kuin ne joissain asioissa, mutta silti. MÄ OON VANHENTUNUT. Mussa on ryppyjä ja pahkuroita, ja inhoan niitä, koska suurin osa niistä on itse aiheutettuja. En tietenkään haluaisi perua suurtakaan osaa niistä tilanteista, joka niitä on aiheuttanut, mutta ei haittaisi, vaikkei niitä olisi tullut. Onneksi sentään tänään autollinen asfalttimiehiä tööttäsi ja vilkutti juuri mulle dösärillä kun odotin kyytiä töihin, koska se vähän helpotti. Vaikken tietenkään perusta mitään muiden mielipiteille.
Nyt on oikeasti TRL-kausi meneillään. Pitäisi hengata ikäistensä kanssa, ja sellaisten, joiden kanssa muistaa, että aina on ne kauniitkin osat. Ainakin henkiset. Ei vaan, sellainen kokonaisvaltainen hommahan tässä on taas kyseessä, että pystyy olemaan vähän armeliaampi, ja kai se tulee itsestäänkin, kun tottuu taas siihen ihon määrään mitä näkyy ympärillä.
Kuitenkin tänä keväänä olen huomannut, että ne +/- kaksikymppiset tytöt on mun kanssa nykyään aaaaaika eri kategoriaa, hyvässä ja pahassa, mutta tässä nyt keskitytään ulkonäköön. Yhdessä Espoon kalliimmissa kaupunginosissa dösää odotellessani näen sellaisia ruskettuneita, kiinteitä vartaloita, että meinaan välillä taklata ne maahan ja repiä niiltä vaatteet ennenkuin tajuan etten niin paljoa sellaisesta ole niiden kanssa kiinnostunut. Siis oikeasti, härregyyd, ne on niin sileitä ja ihania ja mitäkaikkea. Jotenkin olen myös ajautunut siihen, että joudun useisiin juomatilanteisiin sillä lailla, että siellä tyttösten ikähaarukka on juurikin tuo parikymppiä. Se on masentavaa. Vaikka (kirjoitin eka vasikka :D) olen hyvin sinut itseni kanssa ja blaa blaa, niin kyllä se on kohtalaisen nihkeää kun kaikilla muilla on niitä ominaisuuksia, joita itselläni oli se kahdeksan vuotta sitten ikäkriisin aikaan. Tiedän toki, että olisin ollut ihan yhtä palikka kuin ne joissain asioissa, mutta silti. MÄ OON VANHENTUNUT. Mussa on ryppyjä ja pahkuroita, ja inhoan niitä, koska suurin osa niistä on itse aiheutettuja. En tietenkään haluaisi perua suurtakaan osaa niistä tilanteista, joka niitä on aiheuttanut, mutta ei haittaisi, vaikkei niitä olisi tullut. Onneksi sentään tänään autollinen asfalttimiehiä tööttäsi ja vilkutti juuri mulle dösärillä kun odotin kyytiä töihin, koska se vähän helpotti. Vaikken tietenkään perusta mitään muiden mielipiteille.
Nyt on oikeasti TRL-kausi meneillään. Pitäisi hengata ikäistensä kanssa, ja sellaisten, joiden kanssa muistaa, että aina on ne kauniitkin osat. Ainakin henkiset. Ei vaan, sellainen kokonaisvaltainen hommahan tässä on taas kyseessä, että pystyy olemaan vähän armeliaampi, ja kai se tulee itsestäänkin, kun tottuu taas siihen ihon määrään mitä näkyy ympärillä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
