Easy like a Sunday morning

Ja millainen aamu olikaan. Niin kaunis, että myrskyn oli väistämättä noustava, niinkuin se nousikin. Valjastin valkean (voi miksei se oikeasti voi olla valkea, tuntuu kuin eläisin valheessa) ratsuni ja torveeni puhaltaen kannustin sen laukkaan kohti sotatannerta. On sanottava, että Paukis on suurten tunteiden ratsu; tänään se käyttäytyi niin normaalisti ja teki kaikki asiat, että olin purskahtaa itkuun ja koutsinkin naama venähti vähän kun tilitin tärisevällä äänellä "what would I do without you" kaulaillen samalla hämillään olevaa Paukista. Mutta sitten, myrsky nousi, niinkuin nurkissa pahaenteisesti vinkunut tuuli oli omalla kielellään vannonut.

Tässä päivässä muuta parasta on ollut uusi, valurautaisen näköinen kenkäteline, johon mahtuvat jopa kaikki meidän kengät. Saatiin myös uusi jalkalamppu, jonka valossa näin lakata kynteni pitkästä aikaa mustiksi. Söin lounaaksi pyttipannua ja päivälliseksi kalapuikkoja kermaviilikastikkeella ja perunamuusilla. Pesin pikkuisen koiran, koska se haisi pissalle, ja nauroin kun se sinkoili ja hepuloi ympäriinsä taistelupossu suussaan. Pyyhin kylpyhuoneen kaikki tasot ja järjestelin hyllyt. Imuroin lattiat, asettelin matot suoraan ja viikkasin lattialla normaalisti säilyttämäni vaatteet kaappiin. Sytytin kaikkialle kynttilöitä, yhden sellaisenkin, mihin voi laittaa päällä olevaan maljaan vettä ja eteeristä öljyä, joka tuoksuu kookokselle. Nyt taas kaikki on aika hyvin, ja aion napostella telkkarin ääressä kirsikkatomaatteja ja vihreää teetä, turvassa omalla sohvalla, myrskyn paukkuessa tunnelmallisesti ovien takana.