torstai 16. joulukuuta 2010

Odotusta ja tauteja

Noniin. En oikein ole motivoitunut työntekijä, vaikka joululahja olikin kiva ja vaikka huomenna saan aivan helmeilevän mahtavaa joululounasta firman piikkiin, joten ajettelin sitten pistää blogauttaen.

Nyt eletään sellaisia hetkiä, että muutto on aivan näinä päivinä käsillä. Tai sen aloittaminen oikeammin, koska saimme sellaisen luksusmallin, että aikaa on kaksi viikkoa. Nyt ennen joulua aiotaan siis maalata keittiö, asentaa laminaatit ja roudata yhdentekeviä pikkuesineitä jo valmiiksi mestoille. On muuten jännä, että mua ei koko viiden vuoden aikana vanhassa kämpässä kiusannut juuri mikään, mutta nyt kun tietää muuttavansa sieltä pois ihan for good, niin asia jos toinenkin on alkanut ottaa päähän ihan saatanasti. Siellä vetää, partsin ovi ei meinaa mennä kiinni, kylppäri on pieni kuin mikäkin ja yhden oven avaaminen disabloi kaikki muut ovet. Veikkaan, että alan kiljua onnesta, kun maanantaina 20.12. avaan ensi kertaa uuden asuntoni ovet. MINUN, kaikki MINUN! Ja sitten hohotan Erebus-naurua ja alan sinkoilla. (Koitin muuten äsken googlata sen My little Pony -teeveesarjassa esiintyneen hohottavan Erebuksen kuvaa, mutta sain tulokseksi vain sateenkaaria oksentavan ponin, jonka vieressä oli viinapullo. Ei kyllä huono tulos sekään.)

Muuten sitten on niin, että olen vähän kipeä. Ilmeisesti mulla on perinteisen viheliäinen flunssa höystettynä laimealla välikorvatulehduksella, mutta se on kokonaisuutena sen verran vauvakamaa että hyvin pystyy duunissa olla. Kävin tiistaina lääkärissä, joka kyseli eniten mun tatskoista eikä mitannut edes kuumetta, mutta hyvät doupit se kirjoitti, koska oireet ovat laantuneet ja olen sellainen huumatun pirtsakka jopa. Ainoastaan nauraminen yskittää, mutta eipä töissä onneksi ketään pitäisikään naurattaa.

Tähän loppuun sopii vielä TOP 4 -lista vapaavalintaisista muuttujista.
1. Ruoka, etenkin intialainen ja jouluruoka. Miinuspuolena se, että kävin eilen vaa'alla, enkä ole ollut näin painava koskaan elämässäni, eli tarttis tehdä jotain. Joo joo JOO. Joulun jälkeen saan aivan varmasti paniikin ja häiriön tästä asiasta, vaikka nyt suhtauden siihen lihavan leppoisuudella, mikä onneksi tarkoittaa sitä, että joulun paras osuus eli syömisen nautinto on henkiselläkin tasolla turvattu vielä näillä näkymin.
2. Kultajousen Argento -käsikoru, johon voi ostaa sellaisia pieniä amulettejä. Ostin Mrs. Smithille lahjaksi niitä ja samalla itselleni pari uutta, ja niitä on ihana helistellä puimalla nyrkkiään.
3. Skins, jonka kolmas kausi tulee nyt uusintana ennen neljännen kauden alkamista. Se on ihana ja realistinen ja koukuttava.
4. Päällyslakka, joka saa kynsilakan pysymään moninkertaisesti pidempään, tekee sen kiiltävämmäksi eikä enää tarvitse pelätä sottaavansa kaikkia virallisia papereita pinkeillä tai mustilla viiruilla. Vaikka musta se kyllä antaa kivan säväyksen, ja jos joskus palkkaan assarin, niin ellei se ole Frendien Rachelin assistentin Tagin näköinen niin sitten se on tyttö, joka suttaa kynsilakkaviiruja, ehdottomasti.

Lisäksi tahtoisin kertoa, että koska olen niin sekaisin ja kiireinen, niin en ehkä ehdi ostaa kaikille ystävilleni joululahjoja, mutta ennenkuin aiotte suuttua muhun iäksi, niin kerrottakoon, että korvauksena aion pitää todennäköisesti helmikuun puolella korvauksena juhlat, joissa tarjoillaan skumppaa, macarons-leivoksia ja ainakin kolmea erilaista kakkua. Eli ei kannata vielä repiä pelihousujaan. Laitetaan hymiö vielä :) noin.

2 kommenttia:

Kesäminkki kirjoitti...

KAKSI päivitystä putkeen luettuna tekee minkistä iloisen pikku veijarin!

toi on just toi ilmiö, kun tietää että kohta pääsee jostain eroon, niin sitten sitä ei tahtoisi sietää enää _yhtään_. onneks on ihan vähän vain enää jäljellä!

mä pidän ajatuksesta, että nyrkkiä puimalla saa aikaan helinää. mä muuten usein kyllä helisen ihan silkalla kävelylläkin, mikä on mukava asia. ja muuten mun uusi pääkallosormus on kerännyt laajaa ihailua missä sattuukin kulkemaan, että kiitti vaan! lahjoista puheenollen. macarone-leivonnaisia tuskin maltan odottaa, ooh.

nuunis kirjoitti...

sä muuten niin tiedät tän jutun ytimen, kun ei vaan enääN jaksa jotain yhtään vaikkei paljoo ees oo jäljellä.

heliseminen on kyllä aina jees, ja helisevät ystävät on helppo paikantaa esim. että missä vessassa ne on. kivaa JA kätsää!

ja kauheen kiva et se sormus on mieleen, sun ja muidenkin! :) makes me happeh.