Taas inhoan näitä superlatiivisia ilmauksia, mutta yksi suosikkialbumeistani on ehdottomasti The Killersin Sam's Town. Siinä ei ole yhtään huonoa tai turhaa biisiä, ja se on rakennettu niin taitavasti, että se on enemmän kuin osiensa summa, sen synerginen hienous vaatii sen, että jokaisen biisin jälkeen tulee se biisi, joka levylläkin tulee.
Oltiin Panun kanssa kerran myös katsomassa The Killersiä livenä jäähallissa, varmaankin viimeisimmän ja ehkäpä jopa ainoan kerran kun ne olivat Suomessa. Laulajalla oli lyhyt kultapaljettitakki ja beatlesmainen moppitukka, ja se polki laulaessaan jalkaansa jäykän ja sotilasmaisen pontevasti, ja kun se lauloi tämän biisin kertsiä, niin tuntui, että ääni sai hiukset tuulemaan taaksepäin kiertäessään mahdottoman suurena spiraalina kattoa kohti. Se on edelleen yksi parhaista ja muistettavimmista keikoista, mitä olen nähnyt. Ja tämä biisihän on This River Is Wild.
Nyt on muuten pakko sanoa toinenkin. Placebon uusimman levyn nimikappale Battle For The Sun on todella hieno. Se alkaa nykivän toistetuin lyriikoin (joista suosikkikohta on tietenkin No fun if you, you, you, you, you, you are a cheap and nasty fake, fake, fake, fake, fake, fake, fake) ja väliosan (tai mikä onkaan) musiikki kasvaa aivan huikeaksi spektaakkeliksi, jossa on yllättäviä elementtejä. Se sopii soitettavaksi täysiä erityisesti autossa, jossa on subbari, ja sen pitää siis oikeasti soida aivan täysiä ja mieluiten pitää olla pimeää ja teiden kiiltävät.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti