maanantai 4. elokuuta 2008

sheena is a motherfucker

nyt kun olen kokannut pastaa tuoreilla yrteillä ja muilla sellaisilla jupahtavilla ainesosilla kuin aurinkokuivatut tomaatit ja punasipuli ja käteni näyttävät jaloille kuin hirvet uusine kermansävyisine glitterrakennekynsineen, tunnen taas oloni ihan ok ihmiseksi. kaksi viimeistä viikonloppua olen bilettänyt kuin raivo härkä, molempien yhtenä yönä en ole edes tullut kotiin ja vieraat pojat ovat kehuneet tissejäni kyllästymiseen asti. olen vähän kuin ne omien tyttökaverien poikaystävät, jotka käskin jättää heti; villi, arvaamaton ja viinaanmenevä. oikeastihan olen kyllä vaan tylsä, joten toisinaan tälläinen rälläys tehnee ihan hyvääkin. en kyllä ole varma, että kenelle.

hyvä asia on se, että festareilla myydään maailmaaparantavaa kinkkiruokaa, koska se maistuu mätölle muttei turvota naamaa kuten perusroskaruoka. esimerkiksi makkaraperunathan ovat seuraavana päivänä ihan selvästi naaman ihon alla sellaisinaan. söin kyllä mcfeast-aterian plussana sunnuntaiaamuna katsellen nikke knattertonia mieron kanssa, mutta haloo kukapa meistä olisi täydellinen. ei mennä tähän nyt.

mennään bändeihin. siksi ettei mulla ole muutakaan sanottavaa, muttei sitä tarvitse kenenkään tietää. lauantaita ei olisi voinut aloittaa hanoi rocksia paremmin. hyperaktiivis-maaninen mike on vain mahdottoman reipas ja viihdyttävä. en tiedä, miksei me katottu tiger armya, taidettiin olla vodkahedelmäpiknikillä, mutta eihän aina voi voittaa. kent oli aivan ihanin, eikä vähiten siksi, että lopuksi taivaasta satooi paperisilppua. tai käsitän kyllä, ettei se oikeasti tullut taivaasta, sieltä tuli vain vettä, mutta se ei haitannut oikeastaan yhtään; sai vain olla ilmiselvästä syystä hiukan rähjäisen näköinen. von hertzen brothers kuulosti kaukaa hyvälle. omalta osaltani koviten odotettu him oli mieletön, liikutuin alussa kyyneliin ties mistä kaikista syistä. ja siihen oli osaltamme hyvä lopettaa ensimmäinen päivä festarien osalta. itsehän jatkoin vielä baariin, kunhan minkki oli ensin meikannut mut, olin rikkonut yhden toimarin sukan ja herratiesmitä. illan lopuksi maksoin saksalaisten vaihtarien taksin, koska mulle tuli paha mieli, kun keli oli niin paska; hyvyyshän vaan pursuaa musta.

toisen päivän aloitin siis mieron sohvalta edelläkuvatuilla tavoilla. sitten tepastelin olvi-merkkinen olut kädessäni junaan. sitten pääsimme festaripaikalle ja söimme panun kanssa jäätelöt. aloitimme katselemalla kamelotia, jonka eteerinen naissolisti sai iholle kylmiä väreitä ja muutoinkin olimme innoissamme. volbeat rokkasi myös enemmän kuin paljon, ja laulajalla oli paljon tatuointeja. disco ensembleä olin kovasti odottanut, ja ne olikin ihastuttavan hulluja, ja edessäni istui tyttö, jolla oli ihana kihara tukka. sitten oli alamäen vuoro, kun kuulimme vahingossa lauri tähkää ja special guestia elastista, kaljahanoilla luki ettei electron enää käy, mutta pelastuimme jalluteltassa ja musiikkikin loppui. soilwork oli ihan ok, vähän tavallinen. opeth oli huisa, mutta siinä kohtaa väsy, märkyys ja kylmyys alkoivat ottaa voittoa, joten jossain kohtaa oli vain pakko alkaa kotimatkalle.

ensi viikonloppuna sitten ne häät, toivottavasti jaksaisin vielä.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

fathörmakhör FATHÖRMAKHÖR! sheena on.
/f

Mierolainen kirjoitti...

Soilwork oli siellä kanssa! Sen olisin halunnut myös nähdä. Kuulostaa aika eläimelliselle toi sun viikonloppu, aivan krazee suorastaan. :)

Kohta loppuu oikeasti hermo ja voimavara tän räkäilyn kanssa.

panu kirjoitti...

Mä lopetin tissinkehujien laskemisen kymmenen jälkeen. I think we have now established that Nuu has good tits:)

Hieno viikonloppu kaikenkaikkiaan, jopa niin hieno, että äidyin itsekin juomaan drinksun aamiaiseksi, mikä aina hyvä ja Panulle kovin harvinainen tapahtuma.

Mä haluaisin kiittää jumalaa Jalluteltasta ja Kamelotin naislaulajan äitiä ja isää sen tekemisestä.

Mä olen muuten nyt sitten löytänyt sen asian, jonka haluan tatuoida itseeni, ja se on (tadaa): Opethin logo. Missä ei ole muuta vikaa kuin että se on Opethin tunnus, mikä on siis hienoa koska se on selvästi hieno bändi, mutten mä halua mitään logoa mun nahkaan. Valitettavasti se nyt on täydellinen, ainoa kuva ikinä jonka olen halunnut, joten se tulee ja piste.

Googlattuani kuvan tajusin, että on sen ottanut pari muutakin...: http://tinyurl.com/6cnr8e

panu kirjoitti...

Ai niin, ja pakko vielä kertoa että oli kyllä vuosisadan siisteimmät yllätysesiintyjät: Elastinen ja Jonna Tervomaa. Se oli sinänsä uskomatonta, että vaikka sitä kuinka luulisi, ettei maailmassa ole mitään hirveämpää kuin Lauri "naamassa vikaa" Tähkän keikka, niin KYLLÄ, yhtäkkiä lavalle puskee Elastinen ja ANTAA SEN SOIDA.

Onneksi olin sen verran lähellä Jallua, että sain raahauduttua sen luo ennen kuin veri alkoi valumaan kaikista naaman aukoista.

Mierolainen kirjoitti...

Opethin logo on kyllä tosi siisti kuva. Meinaatko ottaa vaan sen ison O:n (TSIHIHIHIHIHI) vai koko nimen?

Miksi vitussa Lauri Tähkän keikalle on joku Elastinen tullut? Luulisi tollaisia musiikkityylejä pelkästään yhdistävän vakaa puukotushistoria, eikä oikein mikään muu.

Jonna Tervomaa oli Laurin lavalla kanssa? Mä tykkään Jonnan ekasta levystä kovasti. Laitankin sen oikein soimaan kun nyt juon aamukahvia seuraavat noin 6 minuuttia.

Sanavahvistuksena uusi minisoitin, sellainen pasuunan ja kazoon välimuoto: pazum

nuunis kirjoitti...

jonna lauloi ismo alangon kanssa tai sen vuorolla kummiskin. toi panun mainitsema veren valuminen naaman kaikista aukoista oli lähimpänä tosiaan laurin & elastisen kohdalla, teki tosi pahaa. ne ei siis niinkun duetoinut sentään, ja kiitos jumalalle siitä.

ja koska vastailen aina toisten puolesta, niin panu meinaa sitä logoa (katso linkki).

Mierolainen kirjoitti...

No olenhan mä sen linkin katsonut. Tarkkaavaisimmat pikkusalapoliisit huomasivatkin varmasti, että sitä logoa löytyy ihan muodoissa O ja Opeth.

Lisää Finrexiniä.

nuunis kirjoitti...

no äää, katsoin sitten itse vain alun. anteeksi.

mä otan lisää pastaa. koita parantua miero<3

Kesäminkki kirjoitti...

:D toimarin sukat. kuulostaa todellisuutta paremmalle vieläpä.

sanavahvistus on se ääni, joka kuuluu kun avataan sellaista pikkuista hanallista oluttynnyriä: ckegxpi