sunnuntai 20. heinäkuuta 2008

will you stay here and rock my world?

mut bongasi facebookissa sellainen poika, joka oli mun kanssa samassa jossain leikkikoulussa ja jota pussailin leikkimökissä ihan pikku tirriäisenä. jotenkin kauhean somaa, ja kun kerroin äidille, ja sanoin että siinä on tullut insinööri, sanoi äiti nähneensä sen siitä jo kun se oli sellainen viisivuotias.

en saa kävellä tänään sen kortisonipiikin vuoksi, ja siksi saan henkisiä turhaumia. kävelemisen vältteleminen on muuten yllättävän hankalaa, aina sitä sutii johonkin suuntaan ihan huomaamatta, ja sitten kun sen huomaa, ei voi nyt siihenkään jäädä istumaan vaan on käveltävä takaisin. lisäksi sohvalla istuessaan tarvitsee yllättävän paljon tamineita, en ihmettele, että pörri lähti skeittaamaan kun olin pyytänyt siltä mehua, keksin, pumpulipuikon, kynsilakkaa (no ei todellakaan tota vaan se toinen! ei sitä! ei! vaan se kimaltavan musta! toi on metallinhohtoinen tyhmä!), sukat, käsirasvaa ja toistuvasti kaukosäätimiä erilaisiin vempaimiin.

koska toisetkin kirjoittaa sellaisia ällösöpöjä juttuja tytöistä tai sitten pojista, niin mäkin aion. lisäksi mulla on hiukan huono omatunto siitä, että en ole puhunut kauniisti meistä pörrin kanssa vaan keskittynyt (tapani mukaan) vinkumaan niistää paskoista hetkistä. me joskus illalla sanotaan loputtoman kauan toisille hyvää yötä ja kutsutaan toisiamme joiksikin makeiksi herkuiksi, oikeastaan niin kauan kun vaan keksitään leivoksia ja kakkuja ja muuta namisyötävää. toisinaan, jos ollaan oikein vireessä, tämä saattaa kestää aamuyöhön asti ja sitten ollaan molemmat helvetin väsyneitä pumpernikkelin, toskakakun, mansikkakiisselin ja vaniljamunkin takia. joskus myös lipsahtaa jotain sellaisia hassuja, joita ei ole olemassa, vaikka inkiväärijätski tai lakritsivanukas, tai en tiedä aivan varmasti onko, mutta ei ainakaan kauhean tavallisesti ole tapana sellaisia valmistaa ainakaan suomessa.

mua kehuttiin tänään kahdesti suomenruotsalaisen näköiseksi, ja ne kerrat kun olen tarkkaillut ihmisiä stockiksessa ja muuallakin ruotsinmaalla, on se tosiaankin otettava kohteliaisuutena. omasta mielestäni ruotsalaisista kuitenkin puuttuu se itseäni kaikista eniten viehättävä aines, joka on perushyvännäköisyyden yläpuolella omalaatuisuudellaan ja rosoisuudellaan; ruotsalaiset tuntuvat olevan kauhean hyvännäköisiä yleisellä tasolla, mutta se mun mielestä aivan terävin kärki puuttuu ainakin näin pinnallisella tarkastelulla. kaikilla tuntuu olevan samanlaiset vaatteet ja tyyli, pahassa vainoharhadarrassa tuntuisi varmasti sille, että kyseessä on joku salaliiton tapainen juttusysteemi, koska jokainen juuri ohitettu tyttö tulee vastaan seuraavassa kadunkulmassa, sama myyjä on sekä mäkkärissä että pizzahutissa, ja kaupassa myydään vain sen vaatteita.

12 kommenttia:

nuunis kirjoitti...

niin ja lakritsivanukasta on, oon itekin syönyt. tosi vaikea keksiä esimerkkejä, anteeksi.

Mierolainen kirjoitti...

Mulle tuli vissiin diabetes jo ihan pelkästä mielikuvasta.

Voisko joku siivota täällä? En kestä itsekään.

Kesäminkki kirjoitti...

hirmu hyvin muuten hoksattu, ite muistan tajunneeni saikulla, miten monet asiat vaativat kumartelua ja kyykistelyä sekä istumista normielämässä. sen huomaa vasta kun sitä ei saa tehdä.

ja sä kuitenkin niin harvoin käsittääkseni pakotat pörriä tekemään mitään, ja sitä paitsi siks varten poikkikset kuulemma on. että niitä voi juoksuttaa :)

ihana toi herkkukäytäntö <3 mä haluisin aina vaan olla salmiakkijauhis tai sellanen brownie. tai pirkan sirkuscookie. tai frödingen mutakakku.

panu kirjoitti...

Mä oisin mielelläni paahtovanukas, creme brulée, jäävadelmia kuumalla valkosuklaalla tai raparperipiirakka vaniljakastikkeella:D

Tää on mun lempibloggaus <3

Kesäminkki kirjoitti...

mun herkut taitaa olla aika low budget ja muutenkin vaatimattomia :D

nuunis kirjoitti...

nam. oon nälkäinen kun luin tän uudelleen, ja etenkin teijän kommentit, eikä mierolaisen diabetesläppä auttanut yhtään.

Anonyymi kirjoitti...

Söin juuri, ja nyt sitten tekee mieli jälkiruokaa. Hakisikohan toi poika mulle? :)

Mierolainen kirjoitti...

Mun tekee mieli jäätelöä aivan hulluna. Tajusin, että en oo käynyt ulkona tänään enkä oo täten polttanut tupakkaa. En oo myöskään sanonut ääneen mitään yli 30 tuntiin.

Jos olisin heikko luonteeltani, lähtisin nyt hakemaan jätskiä. En lähde kun en oo. En.

panu kirjoitti...

Musta on hassua kun Mierolainen on poika ja se himoaa jätskiä. Mun tuntemat pojat ei koskaan himoa jätskiä. Ne himoaa vaan viskiä tai jotain lihaa. Luonnollisest.

Ei niin, että siinä mitään pahaa olisi:D

Mierolainen kirjoitti...

Lähinnä sitä jätskiä kai sen viilentävän voiman takia halusin. Mun kämppä on aika kuuma ja hiostava tällä hetkellä. Johtunee siitä, että oon erästä Juhannusvaimoa siteeratakseni "todella kuuma". :D:D:D

nuunis kirjoitti...

sen täytyy cherppa hakea, ja sitten voit kutsua sitä köyhäksi ritariksi :D

mrs. smith deittasi aikoinaan sellasta poikaa, joka aina meille tullessaan toi myös jätskiä ja söi sitä. kummallista.

mun tekis mieli dokaa.

ja haa, juhannusvaimojuttu aukenee hissukseen. sesam, kerro lisää. ja oothan sä kuuma, kandee varmaan pitää jäätelöä aina lähettyvillä jottet vahingoita itseäsi. enkä vittuile vaikka luulet tietenkin taas vittu niin HALOOAh

haha, sanavahvistus on unkarilainen homo szikei.

Kesäminkki kirjoitti...

voi paksa, meinasin pyytää sua dogaan meidän kaa lauantaina, mutta sä olit kai okkupoitu muuanne?

kyllä pojatkin saa olla kiinnostuneita jätskistä, mä tiedän ainakin yhden joka syö irtsareitakin ihan halulla. ei pojat yleensä, ne on vaan jos niille tarjoo että ei kiitos, ei mun nyt tee mieli. MITEN NIIN EI TEE MIELI, NAMUJA TEKEE AINA MIELI?!?? haloo.

sanavahvistus on sellainen funktionaalinen ja salamaperäisiä ainesosia sisältävä shampoo: xzqlr
ei mennyt läpi. nyt se on se unkarilainen homo puhumassa tuhmia: fzkkou