kuin kissat ja koirat

näin aivan häkellyttävän todentuntuista unta viime yönä. heräsin noin neljän aikaan aamuyöllä siihen, tepastelin kylpyhuonetta kohti ja katsoin ikkunasta. ulkona oli usvaa siniseltä näyttävien kosteiden niittyjen yllä, linnutkaan eivät laulaneet, ja olin varma, että muistan unen aamuun saakka. mutta, kuinkas sitten kävikään, en muista sitä enää kauhean hyvin. huisinta siinä oli ehkä se, että en tunne oikeasti kumpaakaan kahdesta muusta sen päähenkilöstä, mutta unessa kumpikin oli hirveän yksityiskohtaisesti kuvailtu, vähän niinkuin samaan tapaan kuin kirjaa lukiessa pikkuhiljaa muodostaa täydellisen kuvan mielessään kaikista sen henkilöistä.

sen ideana oli kuitenkin sellainen, että ihastuin aivan päättömästi naiseen, joka sattui olemaan tk:n puolalainen. tässä unessa puolalaisella oli carrie bradshaw -tyylinen kiharapehko, pisamia ja maailman suloisin hymy. puolalaisenkaan tyylistä ei ollut ihastua naisiin, joten olimme molemmat varsin häkeltyneitä ja hermostuneita, julkisten paikkojen huomaamattomat kosketukset tuntuivat sähköiskuilta ja jokainen suudelma maistui sateenkaarelle. koska kaikki on pilalla enkä muista unta tarkalleen, saattoi asianlaita olla niin, että tapasimme syystä että autoin hänen perhettään jossain, jonka ansiosta he jäivät kiitollisuudenvelkaan, ja ystävystyin koko perheen kanssa. sitten kuitenkin seurasi sillä tavalla hauska juttu, että odottelin puolalaista jossain, mutta tk sattuikin olemaan jossain naapurustossa, ja jostain syystä tunsimme toisemme ulkonäöltä, ja koska olin hyvin ihastunut puolalaiseen tietäen kuitenkin tk:n ja sen välit, niin päätin viettää aikaa tk:n kanssa, koska koin paremmaksi, ettei tk vietä aikaa puolalaisen kanssa. hengailimme biitsillä ja tk näytti ville valolle, sen katse oli suoraan sänkykamarista ja se tahtoi mut mukaansa pariisiin, jossa saisin valita kumman tahansa sen kahdesta sukunimestä, joista toinen tarkoitti alempaa kuin helvetti ja toinen ylempää kuin taivas. tähän kuitenkin uni loppui.

tänään aamulla, kun olin vienyt hevoset ulos ja tulin sisäään keittämään kahvia milläpä mulla kuin mocca masterilla, livahti sisään myös kissa. ei siinä muuten mitään, mutta pikkukoirani punkki pelkää kissoja aivan silmittömästi, koska se on pienempi kuin kissat, ja siksi ne kai huvittelevat pieksemällä sitä. punkki on ottanut taktiikakseen sen, että se käyttäytyy kuin kissoja ei olisikaan, se ei katso niihin päinkään ja luonnollisen näköisesti muuttaa aina kulkunsa mahdollisimman kauaksi niistä. kuitenkin, jos kissat tekevät äkkinäisiä liikkeitä tai maukuvat, kokee punkki että ne ovat rikkoneet sopimusta ja joutuu paniikin valtaan yrittäen kiivetä ihmisen jalkaa pitkin syliin. sieltä se välillä vilkaisee kissaa, sen on tiedettävä, missä se on, jottei se pääse yllätyshyökkäyksiin, mutta jos kissa katsoo punkkia, kääntää se päänsä hyvin nopeasti pois. tämä kaikki on aika huvittavaa, sillä punkki on muutoin suorastaan yli-itsevarma ja peloton, mutta kissat saavat sen aivan tolaltaan.

toivottavasti tästä tulee kaunis päivä, koska olisi kiva saada otettua vähän brunaa. päivän kehut saa mikko rimmisen "pussikaljaromaani", joka on aivan verraton järjettömine vertauksineen, lystikkäine henkilöineen ja yli sivun mittaisine lauseineen. onneksi olen vasta vähän yli puolen välin, eli se ei lopu ihan heti vielä.