torstai 3. heinäkuuta 2008

Nuu ei vaan tajuu

Pörri on skeittaamassa ja mulla on hurjan tylsää (sanottuna samalla äänellä, jolla Tony Tiikeri sanoo Kellog's Frosties -sokeriläskimurojen olevan hurjan hyviä). Skeittaus on hyvä harrastus, koska se muokkaa reisiä ja jalkoja ja siinä on mahdollista ruskettua, ellei sitten ole tällainen paska muka-kesä niinkuin meillä tässä nyt on ollut kuten kaikki ovat varmasti huomanneet. Siitä skeittaus taas ei ole kivaa, että siinä loukkaantuu aika usein ja lihakset tulevat kipeiksi ja sitten tyttöystäviä pakotetaan hieromaan niitä. Myöskään temppujen kuvaamiseen en ole kovin kiintynyt, sillä joudun toisinaan katsomaan tuntikaupalla jotain metrotunnelia, jonne kaadutaan saatanan monta kertaa, ja sitten tehdään kaksi ihan samannäköistä hyppypyörähdystä, joista toinen vain on kuitenkin se ihan sikki. Olen todella, todella pontevasti yrittänyt opetella temppujen eroja, mutta en vain tajua edes sitä, miten frontside flip eroaa 360:sta. Ne näyttää ihan samalle, oikeasti, vaikka olen pyytänyt poikia hyppimään niitä hidastettuna ja peräkkäin ja samaan aikaan. Mua on ehkä sittenkin vaan kusetettu, tuolla ne taas nauraa, että "kerropa Nuulle taas joku uus temppu mitä ei oo olemassa edes, HAAHAA!", kun itse täristen tyhmyyteni kourissa kelailen Tony Hawkin ja Kompton Ass Terryn tylsiä partteja, jotka kruunaa paska musiikki. (Oikeasti en tee niin). Mutta tosiaan, yritän parhaani mukaan ymmärtää sitä harrastusta ja olen jo kätsännyt miten pitää käyttäytyä, jos otetaan mukaan skeittitapahtumiin; suu kiinni hymyillään ja pitää olla nätit vaatteet ja ehkä ostaa lippis.

Jos tämä käännetään toisin päin, niin en ole koskaan pakottanut seurustelukumppaneitani tallille, tai no ainakaan kauhean montaa kertaa. Muistan kun pikkutyttönä ollessani vielä täysin tällaisten mietintöjen ulkopuolella, säälin syvästi niitä poikia, jotka oli pakotettu ilmiselvän vittuuntunut ilme naamallaan kentänlaidalle pitelemään tyttöystävän hepan vilttiä. Niiden uudet valkoiset tossukengät olivat paskassa, niillä oli liian kylmät tai kuumat vaatteet ja niitä tuijotettiin säälimättä. En tiedä, onko tässä perustavampi ero niiden poikien kohdalla, että ne suostuvat siihen, vai niiden tyttöjen, että ne pakottavat, uhkailevat ja kiristävät ne pojat tallille tai vielä pahempi, kisoihin, ja pitelemään Rositaa kauhunsekaisesti radankävelyn ajaksi. Kerran kyllä ensimmäinen poikakaverini, joka asui strippibaarin yläkerrassa, tuli katsomaan kisojani jonnekin helvetin kuuseen, ja pärjäsi aika hyvin, vaikkei kuitenkaan yhtä hyvin kuin minä, koska taisin voittaa silloin hallimestaruuden. Toisen kerran olin joko tuplabookannut itseni tai vain aikatauluttanut päin helvettiä, jolloin olin pakotettu pyytämään Pörrin ajamaan talliin ja tekemään meidän hepalle lisikset, sekä vielä antamaan ne. Muistan aina, kuinka Pörri soitti pelonsekaisella ohuella äänellä puhuen, että onko sen pakko mennä tonne sen huoneen sisälle antamaan ne pöperöt, ja itsehän vastasin että "joo, älä oo tollanen vitun vauva." Pörri sitten meni, pälyillen heppaa lähes yhtä epäluuloisesti kuin heppa sitä, mutta kun ajattelin tätä myöhemmin, niin mulle tuli vähän huono omatunto, koska olin paitsi väheksynyt pelkoa, myös pilkannut mitä ilkeimmin. Sellainen mä välillä olen.

3 kommenttia:

Kesäminkki kirjoitti...

:D oivasti kuvailtu! ja hyvin sä name- ja käsitedroppaat, mulle menee ainakin ihan täydestä.

mutta oikeasti: on hirveän vaikea tajuta jonkun sellaista pelkoa, joka on omasta mielestä täysin absurdi tai jopa sellainen, ettei sitä olisi koskaan tullut oma-aloitteisesti edes fobiaksi ajatelleeksi.

uskon että olet mitä parahin tyttis, koska oot selvästikin nähnyt vaivaa ymmärtääksesi sydänkäpystäsi. kai sekin katsoo sun kanssa sun kisavideoita ja analysoi piffit ja paffit ja joka saatanan sarjavaihdon, luotilinjan ja poikituksen?

Anonyymi kirjoitti...

"Tonne sen huoneeseen" sai mut nauramaan aidosti ja ääneen :)

nuunis kirjoitti...

pörris ei kyllä totisesti katso mun hepparalleja, joten saatan löllyä hyväihminen-limassani rauhassa. NAM!!