maanantai 14. heinäkuuta 2008

summertime, and living is easy

viime päivät olen viettänyt ihastuttavaa maalaiselämää. valmistin juuri mansikkarahkaa, johon vatkasin kerman ihan käsipelillä, en muista koska olisin viimeksi tehnyt niin. eilen näin martti ahtisaaren kaupassa, ostin korkokengät navettakirppikseltä ja opettelin hyppimään voltteja trampoliinilla. olen ratsastellut niityillä, joiden heinä ylettää hevosta kylkiin asti, saunonut puulämmitteisessä saunassa ja syönyt uusia perunoita sillin kera. olen lukenut jo useita kirjoja, joilla minkki varusti mut täällä olemiseen, eikä niitä olekaan yhtään liikaa, vaikka siltä alunperin tuntuikin. mä olen tosi kova lukemaan, ja etenkin koulukirjojen lukemisen jälkeen tuntuu ihanalta lukea ihan vain lukemisen tähden. mun ei tarvitse vastata mihinkään kirjaa koskeviin kysymyksiin; saan tulkita asiat niinkuin parhaaksi näen ja skipata jonkun lauseen, jos se tuntuu liian työläälle enkä sitä ensilukemalla ymmärrä. koska lukemani kirjat ovat nyt liian kaukana musta, jotta voisin tuplatsekata niiden nimet ja kirjoittajat sanoakseni niistä muutaman sanasen, en aio vaivautua niitä noutamaan, joten se jääköön toiseen kertaan. tahtoisin mainita kuitenkin, että pelkkien hyvin lyhyiden päälauseiden käyttäminen kirjoituksellisena tehokeinona on ok, ja tosiaan nimenomaan tehokasta, mutta siinä kohtaa kun niitä käytetään ennemminkin jatkuvana kirjoitustyylinä, alkaa etenkin kaltaisellani pilkunrakastajalla tapahtua kemiallisia muutoksia jossain kohtaa aivoja ihan siinä mittakaavassa, että ne ovat vaarassa syttyä tuleen tai vaihtoehtoisesti aiheuttaa tsunamin. sen sijaan erittäin paljon pidän sellaisesta, ettei kaikkea kerrota tekstissä suoraan, se on poukkoilevaa jopa irrationalisuuteen saakka, ja siitä, että kirjan henkilöillä on hyvät nimet; ihan vain joitakin asioita mainitakseni.

asiat ovat siis varsin hyvin ja rauhaisasti. ainoa, mihin olen hiukan pettynyt, on mocca master. en vain yksinkertaisesti nää niitä ominaisuuksia, joiden perusteella sen pitäisi olla maailman paras, ja kallein, kahvinkeitin. se kannu on oikeasti kaato-ominaisuuksiltaan heikko, siinä on kamalan paljon irtoavia ja siten hukattavia osia, sekä ennenkaikkea, kaikkeen tähän epämukavuuteen verrattuna sillä keitetty kahvi ei maistu ratkaisevasti paremmalle kuin millä tahansa muulla keittimellä valmistettu. mä en mene yhtään tähän hypetykseen nyt mukaan, kosken nää siihen mitään syytä. vastarannan kiiskinä saatan jopa boikotoida mocca mastereita huvikseni ikuisesti. ja aivan turha tulla sössäämään jostain testituloksista tai mistälie, luotan paljon enemmän omiin kokemuksiini useista eri mocca master -yksilöistä.

vaikken tuolla ylempänä siihen takertunutkaan, niin olen erityisen ylpeä siitä, että olen kykenevä hyppimään trampoliinilla. se on aikalailla luonteeni vastaista, sillä olen kamalan kömpelö oikeasti, ja se aiheuttaa usein vaaratilanteita, mistä syystä en useimmiten edes yritä trampoliinilla hyppimisen kaltaisia harjoitteita lainkaan. tasan kuusi päivää sitten meillä oli pörrin kanssa vuosipäivä, ja sinä päivänä sattui myös yksi kovin ikävä kömpelyyteen liittyvä asia. olimme menossa elokuviin, ja olimme hiukan myöhässä, sillä olimme olleet syömässä. itse en koskaan ole myöhässä mistään, ja siksi olin hiukan jännittynyt siitä, että kaikki ajoissa paikalla olleet katsovat meitä halveksuen. joka tapauksessa, salissa oli helvetin pimeää, ja meidän paikat tietysti aivan toisessa päässä penkkiriviä, jonne pääsi tietysti vain yhdestä päästä. siinä sitten tamppasimme hokien sorisoria vain huomataksemme, että jotkut sairaat haisevat hipit olivat istuneet paikoillemme, mutta koska olimme pelokkaassa tilassa, emme alkaneet heitä hätyytellä, vaan pörri huomasi alemmalla rivillä kaksi vapaata paikkaa ja loikkasi sinne poikamaisen ketterästi. itse olin purskahtaa itkuun, koska potkaisin pörriä päähän, otin tukea takana istuvan miehen polvista ja jouduin astumaan suoraan penkille sekä osumaan vierustoveriani kuusikiloisella käsilaukullani päähän, ennenkuin pääsin istumaan. en uskaltanut liikkua koko leffan aikana, vaikka pidinkin siitä kovasti, mikä huolestutti hiukan itseäni, sillä kyseessä oli kuitenkin uusin indiana jones. ehkä positiivisiin mielikuviini vaikutti ennenkaikkea shia leboeuf sekä grease-henkiset elementit.

3 kommenttia:

Kesäminkki kirjoitti...

mainiota erittelyä mocca masterista! noin niitä kuplia rakennetaan: laitetaan vaan johonkin tekniikan maailmaan ja muuhun hifistien masturbointimateriaaliin jonkinmoinen puffi ja maksettu testivoitto, ja sitten avot! meillä onkin myyntimenestys ykskaks yllättäin.

tyrskin ääneen lukiessani tuota kuvausta leffareissusta, vaikka tiesinkin koko seikkailusta jo etukäteen.

Mierolainen kirjoitti...

No hei haloo nyt! Mocca on maailman paras keitin ja ainakin mun Mokkiksella tulee aivan törkeän hyvää kahvia. Tuu testaa jos et usko.

nuunis kirjoitti...

mä en missään kohtaa olekaan kiistänyt, etteikö niillä saisi hyvää tai jopa törkeän hyvää kahvia; ylivertaisia ne ei kuitenkaan ole.