sunnuntai 27. heinäkuuta 2008

andy pahimmillaan ja yhtä suurta perunaa

noniin. kaikki alkoi varmaan siitä, kun torstaina reino nordin katsoi minua syvälle silmiin ja moikkasi. sitten oli perjantai. silloin menimme testaamaan polttareihin kaavaillun kallion baarikierroksen, noin niinkuin kenraaliharjoituksen ja yleisen viihtyvyyden suloisessa tasapainossa. on parasta, kun kalja maksaa kaksi euroa, ja on vielä niin kuuma, että sitä juo niin nopeaan ettei se väljähdy. koska toteutin kiitettävästi tätä nopeutta, olin aika vireessä rundin loputtua, joten alustavasti ilmoille heitettyjen suunnitelmien mukaisesti menin minkin luokse juomaan viskiä, paikalla oli myös muuan sakari, ja kuuntelimme musiikkia eli musaa. sitten menimme kolmisin otteeseen, jossa joimme kuohuviiniä. juuri nyt en muista, miten tulin kotiin, eikun junallahan se oli, mutta olin unohtanut puhelimeni minkille, ja sen takaisin saamisesta tulikin lauantain mittainen seikkailu.

lauantaina koutsasin ja olin ahkera. sitten värjäsin tukan, kun yhden tasarin jälkeen kätösten tärinä alkoi vaimeta. sitten oli polttarit. punahilkka-asuinen morsio aiheutti mittaamattomissa määrin ihastusta, skumppa virtasi ja aurinko paistoi. meillä oli kaikkea ja me hymyiltiin. jossain kohtaa taapersin parien oharien jälkeen alppipuistoon hakemaan puhelimeni minkiltä, joka varusti mut paluumatkaan maistiaisilla hyvästä ystävästäni jimmystä. kun morsian oli tehnyt kaikkea sadistista mitä ikinä oltiinkaan keksitty, oli aika vetäistä baarin vessassa soma kolttu ylle ja suunnata vielä lopuksi yhteen pääkaupungin vähän fiineimmistä paikoista. kun odottelimme taksia, tanssitti yksi spurgu yhtä kaunista morsiusneitoa salsan tahtiin ja puolestaan mun korvaan joku suuri, kalju ja tatuoitu mies kuiskaili seksikkään käheällä äänellään rivouksia. näissä molemmissa kontrasti oli se hienoin asia; kaksi aivan erilaista ihmistä, jotenkin tuli jopa sellainen leffatunne oikein.

jossain kohtaa melkein kahdeksan euron drinkit ja baarimikkojen limaiset silmäniskut alkoivat nakertaa sisintäni, ja karkasin minkin luo rawxiin. siinä kohtaa tajusin olevani hiukan päihtynyt. joimme jallusiidereitä kahden minkin miespuolisen kaverin kanssa, joista toinen on hyvin vaikeasti saatavissa kontaktin päähän. siitä sisuuntuneena tein kaikkeni, jotta siihen pystyisin, ja keinoja kaihtamatta bondaus silloin tällöin olikin olemassa. on toisaalta ihan kivaa, ettei kaikki ole niin helppoja, vaikkakin jos kaikki olisivat ko. henkilön tasoa niin kaikki kuolisivat pään räjähdykseen. joka tapauksessa, pilkun jälkeinen oli tapahtuvan siten, että lähdin kolmen ennestään käytännössä tuntemattoman henkilön kanssa jatkoille tiksiin. tästä muodostui kuitenkin aivan legendaarista, innostuin kovin tavatessani niin ihania ihmisiä. tiksissä saunottiin seiskalta aamulla, ja sitten otin neljä tuntia aurinkoa ja soittelin minkin vastaajaan kummallisia viestejä kaljan juonnin lomassa. talon asukki kokkasi aivan satumaiset grillimätöt kaiken huvin päälle, ja ne masussa aloimme jossain kohtaa liikkua haasteellisen kontaktin miehen kera kohti pääkaupunkia. näytettiin varmaan huvittavilta steissillä; minä ilman alusvaatteita ja meikkiä teepaidassa ja shortseissa, palmikoimassa pukuun pukeutuneen miehen hiuksia. matkalla aloin voida hiukan heikohkosti, joten heti kun juna ländäsi stadiin, menin juomaan olutta.

sitten reippailin eväskaupan kautta alppipuistoon, jossa minkki ystävineen piti leiriä ja joi arvatenkin viiniä. tästä muodostui sellainen päivä, jonka muistan erinomaisuudestaan varmaan aina. aurinko paistoi, pojat olivat kauniita, juomat virkistäviä ja pizza maittavaa. jutut olivat kuitenkin jälleen kerran omaa luokkaansa, mutta koska lienen vieläkin hiukan jonkun vaikutuksen alainen, en ala niitä avaamaan, ja sitäpaitsi minkki teki oikein muistiinpanojakin, joten se tekee sen varmasti paremmin. pointti oli kuitenkin se, ettei tänään oikein mikään olisi voinut olla paremmin. huolet olivat poissa ja kiireettömyys oli käsin kosketeltava.

nyt olen kotona, ja olin sitten tosiaan melkein kaksi päivää putkeen poissa. huh, mutta vaikka liika on liikaa niin vähän on tylsää, ja tässä kohtaa tylsää ei ollut mikään. rakastan kesää ja tyttökavereita.

4 kommenttia:

Mierolainen kirjoitti...

Kuulostaa äärimmäisen riettaalle toiminnalle. Kaikki on olleet tänään Alppipuistossa. Paitsi tietenkin joors truuli.

Kesäminkki kirjoitti...

ihanasti pantu. olen kyynelissä, koska tässä kaikki summattiin kauniisti.
ja mut mainittiin monesti.

meillä oli <3

Kesäminkki kirjoitti...

ai NIIN JA VIELÄ: "saanko penetroitua anaaliisi?" :D nauran ääneen, me pilattiin kaikki. ellei jopa pillattu.

vittu miten pitkä sanavahvistus. mulla menee tässä ehkä koko yö, esim., olenhan tyttö joka näyttää pimpille.

nuunis kirjoitti...

itsehän olen pelkkä iso naama.

auttakaa! taidan lentää jonnekin ja naamioitua siellä lypsyjakkaraksi.