You need coolin', baby

Sellainen poika, johon olin kovin ihastunut yläasteella, soittaa nykyisin Ari Koivusen bändissä. Sillä on kauhean ruma tukka, ja oikeastaan naamakin nykyään, mutta muistan edelleen kaikenlaista nippelitietoa Led Zeppelinistä, josta se poika piti aina kaikki esitelmät. Sen koodinimi oli Keanu, mutta se on tainnut muuttua aika paljon ja alan epäillä, että karsastin pahasti niinä varhaisina teinivuosina. Tämän tiedon minulle välitti muuten Facebook.

Tänään kun Panun kanssa tepastelimme onnistuneen haastattelun jälkeinen after glow naamoillamme pois koulurakennuksesta, katsoi Panu pitkään oikealle, kun itse olin sen vasemmalla puolella, ja supatti sitten korvaani; "onko Risto-Matti Ratia MEIDÄN röökipaikalla?". Kun katsoin, niin en kyllä aivan varmasti saata kieltääkään, etteikö olisi ollut, mutta jotenkin luulen kuitenkin lopulta, ettei se voinut olla. Samaan spugahtavaan lookiin luottavat myös Neumann ja Martti Syrjä, joten varmasti emme voi heidänkään paikallaoloaan kieltää.

Kävimme tänään kosmetiikkaoutletissa Konalassa. Sellaisissa meinaa aina vähän ahdistua, tavaraa on niin paljon, että sitä tekisi mieli kaataa päälleen ja nauraa samalla erebusnaurua. Keskittymishäiriö iskee, ja näpelöi kaikkea epäjärjestyksessä ja lopulta valitsee jotain, mitä ei tarvitse tai koskaan tule käyttämään. Ainakin jos on amatööri; me Panun kanssa aina ensin rauhoitutaan hiukan, sitten katsotaan läpi koko tarjonta, jonka jälkeen vasta hamstrataan sylit niin täyteen, että tamineita putoilee ja niiden määrää on mahdoton kontrolloida.

Silmäiltyäni läpi uuden MeNaiset, olen sitä mieltä, että sillä toisella eli Larnoksen Panulla on jotain psyykkistä vikaa, sillä Anna on niin lapsen näköinen, etten tajua, kuinka se voi sitä panna ajattelematta jotain kummaa. Tai istuskella tunturissa hiljaa sen kanssa. Anteeksi, itse olen viallinen ja ihmiset ovat erilaisia eikä kaikkea tosiaan kannattaisi sanoa ääneen; se on ite ketä toisia haukkuu.

Olinpa unohtaa tärkeimmän saavutukseni mainitsemisen! Ja se on, tadaa, se, että olen menestyksekkäästi kasvattanut, odottakaa, käyn oikein laskemassa.. 12 vesimelonin ja 12 auringonkukan tainta. Meinasin alkaa itkeä, kun niiden pienet vihreät kuulapäät työntyivät mullasta, ja niitä vain ilmestyi lisää ja lisää; tämä on todella harvinaista näin päin, yleensä saan seurata niiden nopeaa tai vielä nopeampaa kuolemista. Näistä kummastakaan yksikään ei ole vielä kuollut, ja niitä on näkynyt jo kaksi viikkoa. Jos joku ei kehu ja ylistä kiistatonta taituruuttani, jää hän ilman vesimeloneja sitten kesällä. Niiden sisään voi muuten pumpata myös viinaa.