Kai se on tämä kevät. Olen hyvin ihastunut Pirkan kirsikkaluumutomaatteihin, olen syönyt niitä käytännössä pelkästään nyt jo päiviä, koska ne ovat tarjouksessa. Ne on niin hyviä, makeansekaisia ja juuri sopivan kypsiä, sekä optimaalisen kokoisia suuhun. Olen myös vähän ihastunut videoliikkeen tyttöön, joka aina kuittaa mun velat ja on aivan hurjan söpö sekä hymyilee sillä lailla arvoituksellisesti. Lisäksi olen hiukan enemmänkin kaukoihastunut David Cookiin, jonka toivoisin voittavan koko idolsjutun, jotta se voisi tehdä levyn, jonka voisin ostaa. David on oudolla tavalla komea, ja sen ääni on jotenkin sellainen, joka saa kylmät väreet juoksemaan iholla. Siinä äänessä on myös joku sellainen, joka saa sen tuntumaan henkilökohtaiselta, niinkuin se laulaisi juuri mulle. David myös joko on tai sitten näyttelee erittäin hyvin nöyrää ja vaatimatonta, mikä on harvinaisuudessaan aina yhtä ihastuttavaa.
Mun mielestä ihastua voi keneen tai mihin tahansa, ja mä olenkin tosi kova ihastumaan. Tietysti ihmisiin ihastuminen on kaikista hienointa ja ehkäpä normaaleintakin. Se saa hymyilemään, se voi pelastaa koko päivän ja siitä saa ikäänkuin voimaa. Se saa kikattamaan ja hehkumaan, jännittymään kevyesti ja olemaan ihanin itsensä; vaikka se on vain hassu pieni ihastus, josta ei yleensä seuraa mitään eikä sen edistämiseksi myöskään itse tee mitään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti