Joskus olisi kiva, ettei suusta lipeisi ihan näin usein sammakoita. Tänään kun opettelin ajamaan uutta reittiä, kysyin siltä kanssakuskilta leikkisästi, että mitkäs bileet huomenna on, kun se tarvitsee mut sijaisekseen. Se katsoi mua jäätävästi, ja vastasi "vaarin hautajaiset". En osannut sanoa enää mitään. Vielä hienommin meni kerran yläasteella, kun yhdellä tytöllä oli kämmenselässä tippaneulan pistojälkiä hurjan paljon, josta sitten tietysti kysyin "onks sulla ollut joku syöpä vai?", ja tyttö vastaa vakavana "kyllä".
Tänään pitäisi mennä Rocktowniin katsomaan yhden ystäväni musisointia, mutta tarkoitus on mennä autolla, koska työt alkavat huomenna ennen seitsemää. Ajattelimme myös Pörrin kanssa käydä romanttisella aterialla Rokkimäkissä. Pörri muuten toivoi tänään lauluja Radio Rockissa, mutta mä jouduin juuri sillä hetkellä kauppaan. Toinen niistä oli Perfect Strangers.
Aion leipoa tänään ensimmäistä kertaa itse lindströminpihvejä, joista pidän hirmuisesti. Vähän jännittää, että tuleeko niistä paskaa vai ei. Tämä sanonta tulee siitä, että koirani Punkki tekee juuri näin mustavalkoisen jaon kaiken kanssa, joko ne on jees tai sitten ne on paskaa. Paskaa voi olla niin ruoka, lelut kuin tilannekin, ja se ilmaistaan tuhahtamalla ja muuttumalla autistisen välinpitämättömäksi ja mulkoilemalle vastenmielinen ilme naamallaan toisinaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
oh, taas yks juttu joka me sun kanssa osataan! sammakot on kylla kerrassaan nolostuttavia, mutta jos niita alkaa varoa, ei voi kylla sanoa enaa mitaan. mistas jotkut hautajaisetkaan vois muka tietaa, ei mistaan.
ja jako on tosi jees, vaikka oon varma etta teet elamaa parempia linstrareita. ja kun ne onnaa, saat tehda niita mullekin kun tuun, kert rakastan niita minakin <3
Lähetä kommentti