perjantai 30. toukokuuta 2008

Talk dirty to me

Olen juuri nyt kovin likainen, tsekkasin äsken peilistä, ja mulla on jopa sellaiset likaviikset, joka likaisuuden ns. tohtoritaso, sitä ylemmäs ei vain voi päästä. Mutta kuinka tähän on tultu, onkin aivan toinen tarina, joka menee seuraavilla tavoilla.

Aamulla ostin matkalla töihin Shelliltä Ed lemon lightia, jonka totesin avattuani sen autossa ihastuttavan huoneenlämpöiseksi. Enne numero yksi. Ostin myös tupakkaa, mutta mulla ei ollut sytkäriä; enne numero kaksi, joka mun olisi jo pitänyt tajuta. Koska ilmeisesti se tyyppi, joka tekee näitä varoituksia, pettyi muhun niin kovin, ei se lähettänyt enempää enteitä, paitsi paksun sedän, jota en myöskään tajunnut enteeksi vaan luulin lähinnä kierrettäväksi esteeksi, ja siksi kävi niinkuin kävi. Peruutin takavalon irti ja rekisterikilven solmuun betoniporsaaseen. Jouduin tietysti kyselemään pojilta nimiä niille osille, joita olin paskonut kertoakseni pomolle niistä, ja pojat näyttivät niin vahingoniloisilta ja omahyväisiltä, että ihmettelen, ettei niistä alkanut tursua mitään. Kuitenkin lopulta ne lohduttelivatkin ihastuttavilla kliseillä kuten tekevälle sattuu ja sympatian osoituksena kertoivat tarinoita siitä, kuinka joku oli ekana päivänä peruuttanut lankongin toisen auton kyljestä sisään ja kuinka kerran kaksi tummaihoista kuskia riitaantui pahoin ja päätti ratkaista sen ajamalla toisiaan päin rekoilla. Kun olin tokeentunut tästää järkytyksestä ja pettymyksestä itseeni, alkoi läppä oli vähintään perjantaitasoisen kaksimielistä; etenkin kun tuollahan on hommana jakaa tavaraa pitkät päällä ja mitä kaikkea.

Sitten tulin kotiin ja menin ratsastamaan uljaalla mustalla, ja nyt siis olen kotona ja likainen.

Eilen sattui muuten hauskin juttu miesmuistiin, kun tulimme Punkin kanssa koirapuistosta. Se oli juossut itsensä lähes läkähdyksiin ja kaipasi viilennystä, joten laskin sille kylpyvatiin vettä, ajatuksena että se voi siinä vähän läiskytellä etukäpälillään, kuten sen tapana on. Punkki kuitenkin meni vatiin kokonaan, seisten ihan supussa takajalat aivan vatsan alla lähellä etujalkoja, ja kellahti vielä siitä kyljelleen vatinmuotoiseksi kääröksi. En tietenkään voinut nauraa, vaikka piskiä pursui soikioksi taipuvan vadin yli runsain mitoin, sillä Punkki tuijotti mua teinarikatseellaan, joka sanoo "mutsi, sä pilaat mun elämän."

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

AAA. Ne aamuiset muovilehmät olivat mitä ilmeisimmin siis myös enteitä.

Mä kuolen stressiin, koska mä elän noin kuusisataa euroa virallisen köyhyysrajan alapuolella seuraavaan tammikuuhun. Ammu mut, shatana.

Tämän lisäksi viikonloppu on töitä ja välissä pitäisi ehtiä ryyppäämäänkin. (Onneksi maksoin jollekin random tyypille kadulla, ja se kirjoittaa viikonlopun ajan opparia mun puolesta.)

Ei saa muuten kirjottaa noin söpöjä tarinoita Punkki-sedästä. Mä en kestä niitä <3

-Panu-

Mierolainen kirjoitti...

Olipas kevyesti aivan mahtava merkintä! <3

Kesäminkki kirjoitti...

punkki-PHARRRRKA! :D hörähtelin ihan ääneen kun osasin _just_ kuvitella että millasta on.

ihanaa muuten että on taas ääkköset käytössä, vaikka niitä on vaikea muistaa käyttääkin.

ja mitä köyhyyteen tulee: mä liityn kerhoon. en tuolla hysteerisesti yli varojeni shopatessa muistanut, että opintolainan korothan lankeaa aina kesäkuussa ja mähän oon tässä kuussa ollut pääasiassa saikulla, joten rahaa ei kovasti tule kun kela tunnetusti makselee sitten kun jakselee... jee.

ja panutin: sunkin juttuja olis taas kiva lukea joskus :)

nuunis kirjoitti...

ainiin, ne spugejen muovilehmätkin annettiin enteeksi, enkä vaan tajunnut. huh.

minkki: uskon et on vaikea muistaa niitä ääkkösiä, mäkin meinaan aina unohtaa vaikken koskaan ole edes kahta viikkoa niitä ilman ollutkaan. jee, me ollaan köyhisjengiä kaikki! <3 mä tarjoon leivät sitten :D