Sleepy sleepers

Tänään tein vähään aikaan viimeisen keikan kuorkilla. Oli jotenkin hupaisaa, että seuraava kuski, jonka opastin reitin saloihin, oli noin kaksimetrinen vanhempi mörssäri, ja jotenkin tästä johtuen en kai voinut hillitä pieniä hypähtelyjä toisinaan, koska tunsin itseni niin pieneksi ja siroksi ja tyttömäiseksi. Toinen refleksinomainen juttu, jota teen lähinnä peloissani tai muuten henkisesti vaativissa tilanteissa, on niiaaminen. Eilen niiasin sitten taas, kun olimme haastattelemassa yhtä pukumiestä Panun kanssa, ja se katsoi hiukan karjakonkatseella. Olin kuitenkin pukeutunut niin boheemin bisneshenkisesti, etten ollut itsekään tuntea itseäni, joten myhäilin edelleen tyytyväisenä tästä vastoinkäymisestä huolimatta.

Mietittiin myös Panun kanssa, että meidän niin pitäisi laittaa tämän työn toimeksiantaja maksamaan ns. alkupaniikki- ja helpotusmätöt, sillä meidän molempien mieli kirkuu berliinimunkkeja ja pikaruokaloiden pehmissekoituksia sekä ennen että jälkeen h-hetkien. Tähän mennessä olemme todenneet, että Hesen minttudominopyörrepehmis hakkaa Smarties-McFlurryn suunnilleen yhtä selvästi kuin Kanada Suomen toissapäivänä. Lisäksi päätimme tehdä valmistujaisiin tarjottaviksi cocktailberliinimunkkeja ja Marie Antoinette-tyylisiä (se todellakin on leivostyylisuunta, hiljaa) pikkuleipiä, sekä kaikkea oikeastaan muutakin, mikä on pinkkiä ja makeaa. Lisäksi ollaan päätetty valita sinne esiintymään Mieron bändi, koska se sopii niin hyvin pinkkiin teemaan, ja tämä on oikeasti ironiaa, ja totta, oikeasti tarpeetontakin.

Pointtina kuitenkin se, että koska enää vähään aikaan mun ei tarvitse herätä aamuöisin, jaksan alkaa kirjoittaa ihanaa opparia. Lisäksi en vittuile unipöpperössä, varmuuden vuoksi, kun en tajua mitään, enkä kuolaa väsyksissäni. Luulen, että tämä on kaikkien etujen mukaista, sillä viime viikot olen ollut väsyneempi kuin ehkä koskaan elämässäni.

Oli myös yksi uusi mahtava hakulause; ekoilla treffeillä miksi mies mainostaa omaisuuttaan? No niinpä. Sairaat siat!