Ruisleipää ja lakipykäliä

Tulin juuri kotiin ajamasta kuorma-autoa, söin metvursti-kananmunavoileipiä ja join niiden kanssa kaljaa. Onkohan musta tulossa mies?

Tänään töihin onneksi tuli toinenkin tyttö, ja vaikka pojat menivätkin siitä jotenkin sekaisin ja puhuivat kaikkia siveettömyyksiä ja ruokottomuuksia, oli se kiva jutella noista hommista jonkun tytön kanssa, joka siis tekee niitä myös. Lisäksi olen aivan varmasti laihtunut ja kiinteytynyt, sekä toisaalta kyllä myös mustelmainen ja vekeillä, mutta ne on onneksi katoavaisia asioita. Niin on kyllä laihuus ja kiinteytyminenkin, mutta onneksi mun kroppa on jotenkin sekaisin ja vaatii joka päivä ruisleipää ja vihanneksia, ja no okei kaljaakin se tahtoisi, muttei siis lainkaan vastustamattomasti karkkia tai hamppareita. Toivotaan, että tämä häiriö pysyy. Tosin se sama ääni käskee hyvin voimallisesti mua ostamaan joko punaiset, turkoosit, sähkönsiniset, keltaiset tai pinkit korkokengät, onneksi sillä on edes tyylitajua.

Olen kirjoittanut hikeä ja kyyneleitä tursuten muutaman sivun opparia, ja koska se on niin tuskaisaa, en salli itselleni muuta kirjoittamista, mikä tarkoittaa käytännössä bloggaamista. Ja toisaalta, toisena ennusmerkkinä sukupuolen vaihtumisesta, mä olen viime aikoina ollut mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään. Onneksi Minkki palaa kohta maailmalta, mulla on kauhean ikävä sitä ja luulen, että sen kanssa voisin taas tehdä kaikkia tyttömäisiä juttuja. Paitsi jos se on ällöttävän ruskea, sellainen pronssinhohtoinen, niin sitten en kyllä hengaa sen kanssa.

Taidan hakea toisen oluen ja alkaa miettiä opparia.