Uni on ollut aina mulle vähän vaikea, ja kaikkea mutta kuin itsestäänselvä asia. Siksipä en juurikaan nukahda mihinkään musiikkiin, koska en välttämättä nukahda muutenkaan.
Kuitenkin, keksin tähän ehkä yhden, joka melkein vastaa tehtävänantoa. Muutin pois kotoa kämppikseksi yhdelle parhaalle ystävälleni Mrs. Smithille. Mrs. Smithillä oli juuri mennyt poikki avoliitto, ja tavallaan hassua oli se, että exän nimestä ovessa tarvitsi minun muuttaessani sisään vaihtaa vain kaksi kirjainta. Veikkaan, että itsekin olin aika äskettäin sinkkuuntunut tuolloin, joten meillä oli aika paljon bileitä ja aika paljon treffejä. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan ollut valmis oikein muuhun kuin hauskanpitoon, ja kaveruussuhteemme oli meille kaikki kaikessa. Niinä iltoina, kun jompi kumpi, tai hämmästyttävän usein molemmat, tunsimme inhoa ja pettymystä miehiä kohtaan, vedimme yleensä kovat kännit kuivasta Ballet´sta, joka muuten on edelleen lempiskumppani, ja tuolloin se oli myös vielä halvempaa kuin nykyään ja siinä oli vähiten sokeria. Kerran unohdimme kaksi pulloa pakastimeen, jossa ne olivat jäätyessään räjähtäneet auki, ja korkit olivat jäätyneet pakastelokeron oveen kiinni. Pokerinaamalla kaavimme skumppahileen lusikoilla pakastimen seinistä kulhoihin ja söimme. Mutta siis, anyhow, edellämainittuina iltoina yleensä makoilimme sohvalla tai lattialla käsi kädessä, seitinhienossa kuplivassa humalassa ja kuuntelimme repeatilla liian kovaa yhtä biisiä, joka on tosi nätti. Se on Avaimen 5 päivää 5 yötä. Veikkaan, että olen joskus kyllä vähintään sammunut sen soidessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
:D tää tosiaan melkein vastasi tehtävänantoa, hieno yhteenvetokliimaksi! ja toi tarina on kyllä yksi parhaita, enkä ymmärrä miksi emme tee viinamehujäitä?
vois ottaa teemabileiksi "viinan eri muodot", ja ampua just mehujäätä, hyytelöä, pirtelöä, vaahtoa ja piirasta vaikka. kaikesta tarjottavasta on mahdollista päästä känniin! jee!
viinapiirasta! oisin kiinnostunu!
Lähetä kommentti