Day 06 A song that reminds you of somewhere

Tästä laulusta tulee mieleen oma kotini. Meillä oli Panun kanssa sellainen vaihe, jossa taidettiin molemmat ihan oikeasti opiskella tai sitten tehtiin vain jotain hanttihommia, joilla ei ollut mitään väliä. Pörri saattoi jopa olla intissä silloin. Se oli kuitenkin ehtinyt ostaa meille ainoan konsolipelin, johon olen koskaan jäänyt koukkuun: Guitar Heron. Panulle taisi käydä vähän samoin, joten keksimme meille bändinimen, valkkasimme cooleimman mimmikitaristin ja aloimme pelata career-modella koko paskaa läpi. Muistan aina, kuinka keitimme hereillä pysyäksemme ja refleksien nopeutumiseksi kahvia keskellä yötä kuin jotkut wowittajat. Saattaa olla, että jopa läpsittiin itseämme eikä syöty, jottei olisi alkanut väsyttää, eikä siihen ollut aikaa, koska oli oma vuoro vetää. Tähän biisiin jäätiin jumiin pisimmäksi aikaa, vielä pidemmäksi kuin bätleen Tom Morellon kanssa. Tämä tuntui aivan mahdottomalle, siinä pääsi aina tiettyyn kohtaan, jossa teki niin paljon virheitä, että yleisö buuasi ulos. Lopulta Panu sai hakattua sen läpi, molemmat kiljuimme jännityksestä ja innosta ja onnesta ja helpotuksesta, vittu jee me rokataan! Slayerin Raining Blood on muutenkin hieno biisi kyllä. Ja tietysti, kun helpommalla tasolla oltiin päästy koko peli läpi, oli pakko tehdä sama sillä seuraavalla vaikeusasteella.