sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

So break me, shake me, hate me, take me over

Elämässä on joskus niitä jaksoja, kun oikein mikään ei tunnu onnistuvan. Mulla on tässä viime päivinä kyllä ollut niin paljon kusta muroissa ja kaikkea muuta paskaa, että voisin sanoa tylsästi, että kaikki on huonosti, mutta sitten jäisin merkintä aika tyngäksi.

Duunissa otin loppuviikosta itkuraivarit. Mun uskottavuus taitaa olla niin huono, ettei kukaan koe tarvetta ottaa mua todesta, ellen vedä räpäreitä. Tästä johtuen ei kyllä ole kovin kiva mennä töihin, koska kernaiten en soisi kenenkään näkevän mun itkevän, tai ainakaan työkavereiden. Toisaalta tapahtunut mikä tapahtunut, turhanpäiväistä jeesustella enää.

Ajoin toissailtana Ponilaaksoon, joka sijaitsee ihan skutsissa. Ilma oli jotenkin sellainen, että usvaa muodostui aivan kauheasti sellaisiin laaksokohtiin, joissa ei ollut metsää tien reunoilla. Usva oli niin tiivistä, että siihen ajettaessa tuli vastenmielinen törmäyksentunne ja ajovalot tuntuivat vain kimmahtavan takaisin siitä sen sijaan, että ne olisivat lävistäneet sen. Eilen illalla usvaa ei ollut, mutta olin todella lähellä törmätä peuraan tai mikä bambi se nyt olikaan. Sen silmät kiiluivat, tein lukkojarrutuksen ja tunsin, kuinka sydän hakkasi nielussa asti pakahduttavasti.

Pikkukoira Punkki temmelsi eilen niin, että siltä melkein irtosi kynsi. Verta tuli kuin härän kurkusta, sen kaikki tassut ja koko vatsa olivat kuin teurasporsaan. Sillä on kerran ollut samantyyppinen vamma, ja se on tosi vaikea hoitaa, koska Punkin ykköshyveitä eivät ole paikallaan pysyminen eikä tassukääreiden päälläpitäminen.

Viime yönä heräsin kahden aikaan pahaan oloon. Oksensin muutamasti jäätäviä määriä, voin hyvin huonosti kylmyyden ja kuumuuden vuorotellessa vastenmielisesti enkä saanut levättyä yhtään. Siksi en myöskään pääse tänään valmennustunnille enkä katsomaan koiranpentuja. Lisäksi Pörri on ilmeisesti infernaalisessa darrassa, joten en myöskään tiedä, koska pääsen kotiin täältä, koska joudun viemään autoni huoltoon, koska se ei tietenkään mennyt läpi katsastuksesta.

Mun käsien iho kuivuu jostain syystä ihan kauheasti, ja nytkin mulla on muutamia syviä viiltohaavoja, jotka ovat tulleet ihan vain siitä, että iho on niin kuiva että se repeää. Ne sattuu niin paljon, ihan vain ollessakin puhumattakaan siitä, jos ne kastuvat tai niihin menee saippuaa.

Jos kohta joku asia ei mene vaihteeksi hyvin, niin ei mua kyllä huvita enää.

10 kommenttia:

Mierolainen kirjoitti...

:( :( :(

Eikös se auto just ollut huollossa sen takia, että se menisi läpi?

Unknown kirjoitti...

Voi Punkin kynsi ja muut huonon onnen ilmentymät.

Joskus kaikki vaan osaa olla ihantosi syvältä ja jokaista katastrofia seuraa toinen. Se on ihan epäreilua. Mulle käy ainakin sitten vielä niin että jossain vaiheessa kun niitä katastrofeja on peräkkäin tarpeeks monta, pillahdan itkuun jo siitä, ettei sukat osu kerrasta pyykkikorin sisään tai silmään menee karva. Sitten jossain kohtaa se jokin Suuri katsoo kiusanneensa tarpeeksi ja siirtyy seuraavaan onnettomaan. Onneksi.

Parempaa oloa niin pikkukoiralle kuin emännällekin, kyllä kohta on jo jonkun muun vuoro.

Anonyymi kirjoitti...

awww capri <3 mä muuten kanssa ajaudun siihen jamaaan, että jos sytkäri lyö kerran tyhjää niin alan itkeä lohduttomasti. kohta on kyllä pakko olla jonkun muun vuki, onneksi kaiken määrä on vakio.

niin ja olihan se auto sitä varten siellä miero.

Anonyymi kirjoitti...

kusta muroissa. voiko paremmi sanoo. plagioin sua välittömästi.

kyllä nuu hommat rullailemaan taas ryhtyy. nii ne vaa aina tekee. palleapotkinta reippaana pitää ja pitkää ikää tuo. eiku ei.

/f

Anonyymi kirjoitti...

:D palleapotkinta pitää ainakin hereillä jos ei muuta? txh f!

Anonyymi kirjoitti...

:(

-Panu-

Kiisseli kirjoitti...

Symppaan sua ihan täysillä, itseä potkittu päähän nyt sen verran pitkän kaavan mukaan ettei uskalla enää odottaa edes mitään hyvää kun yleensä yksi hyvä tuo kolme pientä pahaa mukanaan.

Ehkä ens vuosi ois jo parempi!

Anonyymi kirjoitti...

Ehkä jo ensi vuosikymmen: nimim. antakaa töitä ja ees yksi toimiva ihmissuhde normaalin järkevän ihmisen kanssa ja poistakaa tää tarve vetää pää ihan juntturaan joka pe:D

-Panu-

Anonyymi kirjoitti...

Heissan. Tänne löysin tieni Capriciousin blogin kautta, ja heti eka postaus kolahti.
Ihan äsken kävin tupakalla, ja mietin, että pitäisi varmaan listata kaikki viimeaikoina sattuneet vastoinkäymiset. Kaikki tuntuu kaaokselta, ja huonoja uutisia seuraa vielä huonompi uutinen.

Joten otan kopin tuosta viimeisestä lauseestasi, enkä enää ala mitään, jos ei kohta onni käänny! Niih!

nuunis kirjoitti...

heh kiisseli, ensi vuotta vaan odotellessa. toi vois kyllä olla niinkun realistinen aikamääre.

kiva tavata, cherry, sulla on muuten ihan törkeen siisti nicki. listaa toki pahuudet, musta on kiva lukea, että muillakin menee huonosti ;D kohtalotoveruus on parasta.

kauheen kivoja kommentteja kaikki lähettää. alan itkeä taas.