sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Eye and lip of the tiger

Mietin kotimatkalla, miten aloittaisin tämän merkinnän. Päädyin tähän: bussissa tuoksui joku sitrushedelmä, appelsiini tai mandariini ehkä, ja se tuoksui sille, mille aurinko näytti.

Perjantaina olin katsomassa koiranpentuja. Rakastan niiden taipuisia ja pehmeitä pikku vartaloita, ihan kuin niissä ei olisi luita ollenkaan. Niiden turkki on mitä hienointa ja pehmeintä, ja kaikista parasta niissä on se tuoksu. Valelin koiranpentuja naamalleni ja hohotin.

Perjantaina oli myös uuden The Tigerin avajaiset, jonne pääsin työkaverini siivellä. Osuttiin paikalle juuri, kun suomijulkkisten kerma poseerasi paparazzeille punaisella matolla; jos Duudsoneista on jossain lehdessä kuva, jossa taustalla joku juoksee ilman housuja, niin se olen minä sitten. Duudsoneiden Jukka oli hurjan hyvännäköinen ja se yksi niistä, jonka nimeä en koskaan muista, oli pyörätuolissa. Jasper Pääkkönen näytti tapansa mukaan vähän sarjakuvahahmolta, Axl Smith (ei siis Rose, kuten Panulle tohkeissani selitin) oli yllättävän lyhyt leikattuaan afronsa ja menetettyään siinä varmaan neljänneksen pituudestaan. Matti-Esko Hytösen naama näytti livenä yhtä paljon naamarille kuin kuvissa, ja se sai vaimonsa kanssa meidän nenän edestä viimeiset lasit ilmaista Moetia. Kaikki BB-blondit olivat söpöjä vesirajahamosissaan ja korkeissa koroissaan. Heikki Sorsalla oli pipo ja se myös oli yllättävän lyhyt. Panu Larnos näytti sille, että se oli juuri herännyt nukuttuaan naamallaan syötyään illalla kilon oliiveja, kuten Sandels sen lookin osuvasti kuvaili. Lisäksi siellä oli ne tavalliset ryhmät edustettuina; nätit pojat ja limalettiset bodarit, hutsahtavat plastikit ja jäätävän trendikkäästi pukeutuneet tsubut. Keskityin spottailemaan ilmaisia drinksuja ja snäksejä, koska ne olivat aika hyviä ja ennenkaikkea ilmaisia. Sisustus oli värimaailmaltaan todella mun mieleen, hopeaa ja mustaa, materiaaleja oli myös käytetty tehokkaasti. Rosoisen mustan tiilityyppisen seinän vieressä oli kiiltävää hopeaa ja peiliä, vipissä samettikohotapettia ja antiikkisen näköisillä raameilla kehystetyt televisiot. Ympäriinsä pyöri kokoajan mustaihoisia henkilöitä, jotka siivosivat välittömästi rikotut lasit ja läikkyneet juomat. Oli siis hienon näköistä, kauniita ihmisiä ja hyvää ruokaa ja juomaa; silti tuollaiset paikat eivät missään nimessä vastaa mun käsitystä hauskanpidosta.

Sen sijaan, eilinen vastasi. Menin varsin jännittyneenä ottamaan aamusta tatuointia. En ollutkaan ehtinyt jännittää oikeastaan yhtään ennenkuin sporassa yhtäkkiä tajusin, että nyt oon ihan oikeasti menossa. Se, jos tatuoija sanoo, että se on aika paha paikka, tarkoittanee sitä yleensä, että se ihan oikeasti on. Tässäkin kohtaa kyllä ilmeni, ettei asia mun kohdalla ollutkaan niin, sillä huulen sisäpuolen tatuoiminen sattui vähemmän kuin edellisten tekeminen, jotka ovat kuitenkin tavallisella iholla. Pahinta oli pitää huulta puoli tuntia nurinpäin, se kuivui ja siihen oli pakko painaa kyntensä, jottei se olisi lipsahtanut irti. Lähtiessäni näytin sille, että botoxit olisivat menneet pahasti pieleen ja valuneet kohti leukaa, mutten piitannut vaan vedin niittisankaiset pleksit silmille ja lähdin ajelemaan sporalla ympäri Helsinkiä, kun olin niin tutkalla etten meinannut löytää Minkille millään. Sinne päästyäni söin viisi jääpalaa, joiden jälkeen aloin taas pystyä puhumaan. Oli aivan uskomattoman luksusta, kun joku toinen oli tehnyt ruokaa, ja nautinkin olostani erittäin paljon Minkin hoiteissa. Kuten ounastelinkin, niin ilta alkoi uhkaavasti kääntyä siihen suuntaan, että olin juomassa Minkin ja muidenkin kaikki viinat ja siinä sivussa pääsin myös hiukan päihtymään. Muiden etkottajien oli jossain kohtaa mentävä keikalle, mutta olinkin ollut kaukaa viisas ja läheltä hyvännäköinen, sillä olin sopinut tapaavani Panun keikkapaikan edessä.

Panun kanssa kuulimme halvan viinan vikinän ja suuntasimme Roskapankkiin. Siellä iloisten densojen ja noitien joukossa juotiin olutta ja viiniä, ja minä söin jääpaloja. Päätimme lähteä hitaasti valumaan kohti keskustaa, ideana oli poiketa matkalla parilla, jottei tulisi niin kylmä. Idea oli kaunis kuin mikä, mutta liikuimme vähän turhan lyhyitä matkoja. Nallepubissa soi teknoversio AC/DC:n Thunderstruckista, ja siinä kohtaa päätimme mennä sporalla keskustaan ja Looseen. Looseen tuli enskaribileistä erittäin hyväntuulinen Miero, joka jäi kanssani sinne, kun Panun piti lähteä, koska sillä oli jotain tyhmiä töitä. Kummastusta herätti sekä mun että Mieron mulle herrasmiesmäisesti tilaama tuopillinen jäitä; heräsi epäilyjä siitä, onko meillä mukana omat lonkerot vai ollaanko vaan outoja. Huomasin myös, että jääpalatuopillisesta on pidettävä kokoajan kaksin käsin kiinni, koska muuten joku blokkaava hippi nappasi sen ohijuostessaan. Korkattiin myös Loosen alakerta, joka kuitenkin oli selvästi kopioitu törkeän suoraan Lohjan legendaarisesta Möljästä, ja jossa peilipallosta heijastuvat valopilkut etenivät seinillä saaden näkemään harhoja ja kokemaan pelkoa.

Ajatuksena oli, että mentäisiin Mierolle juomaan, koska olemme molemmat köyhiä. Kuitenkin väsymys alkoi painaa, joten söin vain jääpalan illalliseksi ja mentiin nukkumaan. Aamulla söin jääpaloja, ja olin kotimatkalla mahdottoman onnellinen kaikista ihanista ihmisistä, joita näin eilen. Mun kaverit on maailman parhaita. David Cook lauloi kuulokkeissa, kun tanssahtelin ja lauloin bussipysäkillä, enkä voinut olla hymyilemättä.

EDIT: luettuani tämän uudelleen alan olla sitä mieltä, että olen saanut aivovaurion. Tää kuulostaa ihan ala-asteelaisen kirjoittamalta ja lauserakenteet on hyvin huonoja.

5 kommenttia:

Kesäminkki kirjoitti...

hörön lörön mitään ala-astelaisen kirjoittamalta. just kuvas täydellisesti eilisen ja siis sun koko viikonlopun, josta en tietenkään tiedä kuin ton eilisen niin siksi takerruin siihen. ja vitsi että olikin ässää eilen! ollaan melkoinen taistelupari kyllä.

Mierolainen kirjoitti...

Mä en edes muistanut sitä alakertaa!

Unknown kirjoitti...

"teknoversio AC/DC:n Thunderstruckista" saywhaat :D Mä rupeen käymään Nallessa ihan vaan joskus kuullakseni tuon.

panu kirjoitti...

Haha, Mierolainen ei edes muistanut alakertaa:D

O: Soi siellä myös teknoversio myös Bon Jovin "Living on a Prayer":stä tai jostain vastaavasta.

Anonyymi kirjoitti...

se taisi olla muuten "you give love a bad name". aivan upeita versioita kyllä.