Torture killer

Viime perjantaina oli bileet. Oli itsetehtyä pizzaa ja leivonnaisia sekä viiniä ihan reippaasti jokaista juhlijaa kohti. Itse olin saanut jonkun veikeän allergisen reaktion toiseen silmään, joka oli turvonnut mahdottoman viehkon näköisesti umpeen, mutta ratkaisin sen ongelman humalapäissäni kampaamalla otsiksen tiukasti sen eteen. Tutustuimme Vantaan lähiön baareihin, jotka eivät olleet läheskään räkäisimpiä mitä olen nähnyt. Niissä oli myös hauskaa, ja tapasimme ihastuttavia nuoria poikia, jotka veimme jatkoille lammelle punkkutonkalla houkutellen. Nuorten poikain kanssa on mahdottoman kiva jutella, koska ne on niin viattomia ja suloisia ja tyhmällä tavalla hauskoja. Ryypättiin sitten aamuun asti, tietenkin. Seuraavana päivänä oli kivaa hakea pizzaa, katsoa Panun ja sen siskon kanssa Screameja ja syödä kaikkia käsillä olevia tarpeita, kuten pöydälle jääneiden mokkapalojen kuorrutteita.

Muuten raportoitavaa ei juurikaan ole, mä lillun jossain duunin ja koulun täyttämässä suossa, jonne virtaa toisinaan kotitöitä ja TRL-fiiliksiä. Paitsi maanantaina oli tosi hyvä fiilis.

Mä en tajua mikä siinä on, etten mä osaa tätä enää.

Ainiin, tänään päivitin vauvavastaisesti tilani Facebookiin, ja oltuani muualla menin pelonsekaisin tuntein katsomaan, kuinka monta vihakommenttia olin saanut. Onneksi on yhtään kovin vihaista, ja olin kovin ylpeä siitä, että uskalsin tehdä sen. Tiedän, että monia se on vituttanut, ja hyvä niin. Keissihän oli se, että aamujunassa joku pentu huusi kuin syötävä, mutta pystyin mielenosoituksellisesti silmiäni pyöritellen vaihtamaan vaunua, eikä ärsytyskäyrä läikähtänyt pahastikaan. Lounaalla taas menin syömään ällöttävää terveyssalaattia, ja juuri kun sain lyötyä kulhon pöytään, alkoi joku penikka rääkyä kuin se olisi tullut Luciferista. Vedin artisokkaa ja siemeniä nenänkin kautta, jotta olisin vain päässyt pois. Jotta tässä ei vielä olisi ollut kaikki, oli paluujuna aivan täpötäynnä, ja tietysti juuri siihen eteiseen missä seisoin ampui joku naishenkilö lapsukainen vaunuissa. Lapsukainen oli jonkun jukurtin peitossa ja muutenkin etova, ja se alkoi huutaa suu ammollaan heti kun juna lähti liikkeelle. Vittumainen mutsi oli kiilannut mut vaunuilla niin pahaan jumitilaan, että renkaat osuivat kokoajan parhaisiin työkenkiini ja pahimpana kaikista, se rääpäle kosketteli mun laukkua ja mustaa hametta tahmaisilla pullerokäsillään. Löin luurien death metalit kovemmalle, mutta vitun vauva huusi sellaisella taajuudella, ettei sitä pystynyt blokkaamaan. Ja edelleen pienet kätöset koskettelivat. Tärisin inhosta ja lopulta poistuin junasta renkaankuvat juuri eilen lankattujen kenkien päältä kulkien puistellen itseäni kuvotuksesta.