I just smile and get the groove

Ensinnäkin mun on aivan pakko sanoa toteamuksen monenlaisesta kyseenalaisuudesta huolimatta, että Jon Bon Jovin sooloalbumi Destination Anywhere on ihan sikakova. Niissä biiseissä on jotenkin aivan ässiä sanoituksia, kauniita ja arvaamattomia soittimia ja hoilaamiseen sopivia kertsejä. Kiitos tästä uudelleen löytämisestä kuuluu Spotifylle, joka on mahdottoman hieno systeemi. Tosta levystä tulee mieleen ne ajat, kun muutin parhaimman tyttökaverini kanssa yhteen kämppiksiksi, ja meidän makuuhuoneen peilissä luki huulipunalla Queens of New Orleans.

Aiemmin mainitut clip-on -pidennykset tulivat eilen postissa. Kärsin sillä tavalla omasta laiskuudestani, että koska en koskaan katso alapostilaatikkoa sen rasittavuuden takia, olivat ne olleet siellä koko päivän, mutta sain ne käsiini vasta kun Pörri tuli töistä melkein yöllä. Ne on niin siistit, ja uskomattomalla tavalla tismalleen mun omien hiusten väriset. Mulla on pisimmilläänkin ollut vain suunnilleen näin pitkät hiukset kuin nyt, tuohon lapaluiden kohtaan, mutta noi päässä ne yltää alaselkään saakka. Ne on niin kauniit, etten meinannut malttaa mennä nukkumaan ollenkaan, kun vain peilailin niitä, silittelin niitä ja hymyilin typertyneen onnellisena. Se on ne pienet asiat, sanotaan, eikä todellakaan turhaan.

Eilen luulin saavani öögaa bisnesmiehiltä aamulla, mutta se taisikin johtua siitä, että jostain tuntemattomasta syystä mun jakkutakin taskut olivat pullahtaneet ulos kokonaan, ja vuorta siis törötti vaakatasossa noin kämmenen kokoinen palanen. On se jännää, miten mä onnistun. Yleensä aina epäilenkin saadessani katseita, että mulla on ketsuppia tai post-it naamassa, eikä se yleensä jääkään pelkäksi epäilykseksi.

Viikonloppu menee urheillen, kun eurooppalainen koutsi saapuu taas piiskaamaan. Mä en tajua miten se sen tekee, mutta sen avulla mä saan taas kiinni tosta hommasta ja kaikista korjaavista harjoituksista tulee selviä kuin pläkit, enkä pysty enää ymmärtämään, missä se ongelma mun mielestä oli. Se on ihan hurjan taitava, ja arvostan sitä siksi, mutta erityisen paljon myös siksi, että se on kauhean nöyrä ja rakastaa sitä, mitä se tekee.

Taidan mennä takaisin pölyisiin arkistoihin ja kuvitella, että olen jossain leffassa.