Welcome to the Dark Side

Nyt on kreisibailattu. Eilinen loppui siten, että Minkki meni taksiin ja minä päätin kävellä jollekin asemalle, sillä oli niin aikainen, että julkiset kulkivat vielä enkä muutenkaan ollut varma, oliko jäljellä niin paljoa rahaa, että pääsisin taksilla kotiin. Kävelin varmaan tunnin etsien piilotettua steissiä, ja muistan nähneeni sekä Kaisaniemen metroaseman että vähän myöhemmin Sörnäisten metroaseman, ja siinä kohtaa nappasin taksin lennosta ja nututin luikuen ajoradalle kaikki raajat harallaan lähestyessäni sitä. Kotipihalla kun koetin maksaa, huomasin ettei rahaa tosiaan ollut, jouduin jättämään lompakkoni pantiksi ja hakemaan Pörrin lunastamaan kyytini. En kuitenkaan oksentanut.

Ennen kotimatkaa istuimme tosiaan Loosessa ensin, minä, Miero, Minkki, Panu ja Kiisseli. Kunnostauduin taas kertomaan tilannekoomisia juttuja, joita en meinaa ensinnä saada sanotuksi kaikelta naurulta, ja jotka lopulta eivät toimi kerrottuna lainkaan. Sitten voi onneksi aina kommunikoida ovikellon äänillä. Supersankarihahmoni Puke Girl hahmottui taas vähän enemmän, Panu lupasi suunnitella mulle makkaraperunakuosiset trikoot ja makkaraperunalogon, joka heijastetaan taivaalle aina kun oksennan. Oksennuksen yleisin olomuotohan lienee makkaraperunamainen riippumatta siitä, mitä on syönyt; mä tosin olen tavallista taitavampi värien aikaansaamisessa sekä oksennusympäristöllisissä jutuissa.

Mäkään en ole varma, oliko Darkside sen baarin nimi, johon mentiin Mierolta. Siellä soitti yksi tyttö rumpuja, ja sain lisäpontta intooni opetella soittamaan rumpuja. Onneksi bändi on kuitenkin jo kasassa, olisikin paljon nihkeämpää jos osaisi soittaa jo, eikä olisi bändiä. Vetäisin litsarin yhden Minkin kaverin naamaan, joka kutsui tissejäni japanilaisiksi automerkeiksi, ehkä Huyndaiksi. Join kaljaa. Nyt on silmätulehdus ja näytän tosi rumalle.