Like the girls in suits and those pretty boys, I gave my heart to Rock'n'Roll

Eilinen oli ihmisiä.

Ensin olin Panun kanssa syömässä ensimmäistä kertaa ikinä sushia Raku Yassa. Se oli aivan mahdottoman hyvää, ja vain kerran tipautin californiarullan palasen suun korkeudelta pöydälle, jossa se tietenkin osui soijakastikekulhoon singoten wasabista kastiketta ympäriinsä. Onneksi Panu oli neuvomassa, mitä mihinkin laitetaan ja mitä mikin on, muuten olisin ollut hyvin hermostunut. Huimaa oli loosit, joihin piti kiivetä ja joissa oli verhot, mutta emme kumpikaan kaatuneet. Jalkoihin sai laittaa pehmoiset Hush Puppiesin tohvelit, ja lattiaa halkoi pieni puro, jonka ylle oli rakennettu silta. Maistettiin Panun kanssa myös sakea, ja kyllähän se toimi hienosti. Jotenkin lunkiinnuimme siinä määrin, että pöytävaraus alkoi uhkaavasti loppua, jolloin siirryimme ulos loosista vielä syömään suklaakakkua. Lopulta pääsimme lähtemään kohti jäähallia. Sporaan astuessamme spurgu kehui meitä kauniiksi.

(Tsih, tasoittavan mansikkasiideritölkin avaamisesta kuuluva ääni)

Tietysti menimme ensin anniskelualueelle poimittuamme teinareiden kanssa pihalla henganneen Panun siskon mukaamme. Oli se kuulemma käynyt mäkissä limulla, eikä siis seisonut ihan koko aikaa ulkona, mutta silti meillä oli vähän pahaihminenolo. Apocalyptica oli hurjasti parempi kuin osasin odottaa. Olin melkeinpä haltioissani, kun kauniit miehet piiskasivat selloistaan luonnottomia ääniä ja moshasivat rytmikkäästi. Sello on todella hieno soitin, ja sillä tuntuu voivan soittaa mitä vaan - tai ainakin Apocalyptican jannut voivat. The Soundsista olin varsin innoissani, mutta Panu ja sisko kuulivat heti, että laulajatyttönen oli ilmeisesti kipeänä. Lisäksi äänentoistossa oli muitakin ongelmia, ja tuli vähän surullinen fiilis siitä. Mutta lauloin ja tanssin kuitenkin koko matkan Otteeseen, jossa olimme tapaavan itse Minkki Kohtuuttoman.

Minkki Kohtuuton oli pukeutunut erittäin viehkosti ja saman tyylisesti kuin minä, ja itseasiassa Panukin täsmäsi meihin kuin nenä päähän. Lisäsimme tätä vielä pitelemällä koko ajan jokainen skumppalasia kädessä, myös juoden siitä ihan kiitettävällä nopeudella. Tamppasimme lauteillakuin maniakit, ja itse olenkin kiemurrellut kylkeni kipeiksi juuri niinkuin suunnittelinkin. Kapakan ulkopuolella vaihdoin muutaman sanan aivan käsittämättömän ihmisen kanssa. Tämä mieshenkilö avautui siitä, että oli menettänyt korttinsa ajettuaan humalassa. Se sanoi sen jotenkin sillä tavalla, että tulin kysyneeksi, että kaduttaako sitä, johon se vastasi, että ainoastaan vuoden kortittomuus ja tonnin sakot harmittavat, koska hän kuitenkin ajaa aina kännissä. Kun sain tästä auki loksahtaneen suuni taas puhekuntoon, kysyin, miltä tästä miehestä tuntuisi ajaa lapsen tai koiran päälle kännissä, johon se vastasi, ettei niitä ole moottoriteillä. Tässä kohtaa vain lähdin pois.

Aloimme suunnitella lähtöä. Kerrakin en ollut sikanaamat. Vuokra-ajuri oli nihkeän kuorensa alla hyvin hauska mies, ja puhuin sen kanssa jostain ehkä jalkapallosta. Tai autoista? Ehkä videopeleistä? Taisin sittenkin olla hiukan päissäni. Minkki meni kotiin ja lähetti mulle sydäntekstarin. Ajettiin Panun kanssa Roballe, josta ostimme jumalattoman monta maitotölkkiä, ja teputimme jonnekin jonkun kotiin. Siellä ollessani tein aikuisen päätöksen lähteä kotiin, koska olin luvannut mennä ratsastamaan aamulla, ja olinkin tästä päätöksestä hyvin ylpeä. Pihalle päästyäni sain puhelun yhdeltä ex-työkaveriltani, ja se ei mennyt yhtään niinkuin olisi pitänyt eikä siis ollut kauhean sopivaa, mutta tässäkin tein aikuisen päätöksen, että meidän tulee puhua asiasta selvinpäin. Olen siis vähän ihastunut siihen poikaan, tai ehkä enemmän sen kiharoihin ja pisamiin, mutta luulen vahvasti, että tämä on vain jokin vaihe. Jos on vähän ihastunut, niin periaatteessahan olisi kauhean kiva kuulla, että se toinenkin on, mutta ei nyt tässä tilanteessa. Kiusaavaa.

Aamu oli kuin satukirjasta, kuulas ja voimakasvärinen, ja olin onnellinen ratsastaessani tuuli hiuksissani Bimbolla, joka sekin silminnähden nautti ulkona menemisestä tehden hassuja pikku hypähtelyjään ja kiihdytellen omia aikojaan. Äitikarhu antoi minulle suppilovahveroita ja Punkille sinisen pallon.