A grand don't come for free

Viime aikoina muut ovat taas bloganneet niin hyvin, että kaikki pläplä-henkisten kirjoitusten ponsi on kaikonnut minusta kuin vesi hanhen selästä. Mutta nyt ajattelin kuitenkin vastustaa oddeja ja muita kiusanhenkiä ja kirjoittaa jotain taas.

Viime yönä nukuin ajallisesti paljon, mutta laadullisesti hyvin heikkotasoisesti. Näin seksiunia vähän tai oikeastaan tosi paljonkin sopimattomasta kohteesta niin paljon ja kauan, että aamulla melkein tunsin ihon hankautuneen rikki ja huulien rohtuneen puremisesta. Se oli hyvin häiritsevää ja liiankin (kirjoitin ensin liaani) todentuntuista.

Mulla on aina ollut tietynlaisia pakkotoimintoja, tai se ei liene oikea sana, mutta jos kuvailen hiukan, saattaa aueta se, mitä haenkaan takaa. Jos pidän jostain biisitä tai kokonaisesta levystä, saatan kuunnella sitä niin kauan repeatilla pelkästään, että tavallaan pilaan sen niin, etten sitten myöhemmin enää koskaan palaa siihen, vaikka vieläkin pitäisin siitä. Sama juttu on usein tapahtunut eräällä terassilla siinä kaupungissa, jossa vartuin; siellä sai aina koko kesän S-etukortilla jotain siideriä niin halvalla, että join sitä melkein joka päivä, ja kun tarjous loppui, en juonut sitä enää ikinä. Tai jos vahingossa joskus ostin sitä, se maistui pahalle. Kuin olisin jo käyttänyt siitä sen kaikki hyvät osaset. Nyt toivon, ettei lempisalaatilleni käy samoin. Syön nimittäin tällä hetkellä melkein joka päivä kookoskatkarapu-ricottajuustopastasalaattia tulisella tomaattikastikkeella, koska se on aivan mielettömän hyvää. En tahtoisi menettää sitä. Outo juttu on myös se, että olen alkanut juoda teetä; kai elimistöni on vihdoin kylläinen kofeiinista, ja sen hylkiminen ilmenee holtittomana tärinänä, joka ei ole kovinkaan luottamusta herättävää, ja jonka ilmaantumista yritän siksi välttää.

Huomisen tarkoituksena on saada kaikki rästityöt tehtyä ja nauttia sen jälkeen perinteeksi ajattelemani perjantaiviinipullo, tällä kertaa Mieron seurassa. Mieron on tarkoitus toimia myös ns. hyvänä jarruna, ja estää holtiton humaltuminen ja taksilla ajelu pääkaupunkiseutua ympäri. Aikamoinen tehtävä, sanoisin. Sitten lauantaina taas on tarkoitus syödä sushia, katsoa keikkaa ja sen jälkeen toivottavasti harrastaa aerobista tanssiliikuntaa kantakapakoissa. Huomenna saan myös suurimman palkan koskaan elämässäni, ja toivon etten sekoa sen johdosta, vaikka ns. pakkoshopattavaa onkin jonkin verran. On mukavaa kun tuntuu sille, että on rahansa ansainnut.

EDIT: Lisäksi tänään jouduin viimein söpön feissaripojan loukkuun. Nykyisin lahjoitan kympin kuussa Greenpeacelle, ei siis riitä että vähän aikaa sitten vaihdoin myös vihreämpään norppasähköön. Maailman NIIN pelastuu mun takia.