Tämän viikonlopun olin siis kotona vaihtelun vuoksi. Perjantaina mut kutsuttiin töiden jälkeen yhdelle työkavereiden kanssa, ja olin hyvin imarreltu kutsusta. Mikä parasta, ihan siihen kahteen se myös jäi, eikä toista tarvinnut edes itse maksaa. Sitten menin kotiin katsomaan elokuvaa ja nukkumaan. Lauantaina ratsastin ja klippasin, jonka jälkeen vietin tunteja aikaa äitikarhun kanssa. Kotona menin ajoissa nukkumaan, juomatta pisaraakaan alkoholia. Tänään ratsastin hyvin ja analysoin suoritustani äidin kanssa. Lisäksi, mikä parasta, vanhat ratsastussaappani mahtuivat jalkaan melkeinpä solahtaen, joten virallisesti en ole lihonut; näytän vain isommalta. En tiedä, onko se huojentavaa vai päinvastoin. Kotiin ajaessani sain kauhean vimman leipoa, ja pakotin Pörrin googlaamaan Pupu-Tupunan porkkanasämpylöiden ohjeen, jotta saatoin käydä ostamassa niihin tamineet lähikaupasta. Nyt ne ovat uunissa, jännittää; mutakakku sen sijaan on jo valmis ja tuoksuu syntisen hyvälle.
Nyt on kaikki balanssissa ja hyvin. Kohta alkaa Janice Dickinsonin mallitoimisto pisteeksi iin päälle, tai kirsikaksi kermavaahdolle tai mikä nyt muuten sattuukaan yhtä hyvin sopimaan. Olen myös aivan huumaantunut Laineen Mierolta lainaamaani kirjaan, jonka nimi on Murskaamisen taito ja jonka on kirjoittanut Matthew Hall. Kunpa se ei loppuisi milloinkaan.
Mulla olisi silti yksi kysymys: onko tällainen seesteinen tasapaino valetta, vai järkkyykö peruskalliokin kuukauden mittaisen juhlinnan jälkeen? Ovatko tyytyväiset ja tasapainoiset ihmiset yleensä selvinpäin, johtaako hyvä tilanne selväpäisyyteen vai miten päin kausaliteetti oikein toimiikaan?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Eikös olekin loistava kirja? Täytynee ottaa se taasen lukemisen alle sitten kun se kotiin palailee.
Pupu Tupunan porkkanasämpylät kuulostaa todella hyvälle, eilen sain valtavan mielihalun kesken kauppareissun ja tätä mielihalua sitten aamulla toteutinkin iloisena: Paahtoleipää ja kaakaota. Oli uskomattoman hyvää.
ei vittu, mä just mietein et mikä näiden sämpylien kanssa sopisi, ja KAAKAO on vastaus tässäkin! kiitos!
ja se kirja on ihan vitun hyvä.
vittu. mun kielenkäyttö, vittu.
mun vanhat saappaat ei mene LÄHELLEKÄÄN mun jalkaan. meni ne vielä jotain viis vuotta sitten, mutta silloinkin oli jalan kuolio puristuksen estettyä verenkierron todellinen uhka.
mutakakku. huoh. teetkö mullekin sellaisen kun seuraavaksi nähdään?
mulla on aivan täsmälleen samanlaisia kokemuksia selvinpäin oleilusta. mä luulen, että viinattomuus oikeasti auttaisi mielenrauhan ja sisäisen tasapainon hankkimisessa ja sitten säilyttämisessä. kun vain pääsisi sinne saakka joskus, tai edes tielle joka vie siihen lääniin.
sanavahvenne on koostumukseltaan tiukahko saksalainen täyslihavalmiste: twrsth
Mäkin epäilen, että mielenrauha asuu selvässä päässä. Tämän vuoksi päätinkin lauantaina kello kahdeksan jatkoilta kävellessäni hyvillä mielin, että nyt pidän tipattoman hipattoman ja hankin takaisin vain vähän aikaa sitten vallinneen zen-olotilani.
Ja kuin ihmeen kaupalla, ko olotila saapui luokseni jo maanantaina (tänään, siis). Miten voikin olla näin hyvä mieli?
Mä vastaisin tohon elämän tarkoitus& kausaliteetti -kysymykseen. Elämä voi olla kausiluontoisesti paitsi helppoa ja paskaa, niin myös kaikkea muuta siltä väliltä. Nykyisen olotilan määrittää paitsi vallitsevan fiiliksen sijoittuminen helppo-paska -akselille, myös se, mihin sitä vertaa, eli millasta on lähiaikoina ollut. Ja kun tähän lisätään vielä se, että elämän eri osa-alueilla on kaikilla sama akselisysteemi, ja nämä kaikki yhbessä muodostavat vastauksen "meininki hyväksytty?" -kysymykseen. Eiks vaa eiks vaa eiks vaa?? :D
Sämpylii on hurjan tärkeää kohottaa paitsi taikinana, myös pyöriteltyinä sämpylinä ennen uuniin stönäämistä. Muuten tulee tiiviitä.
-General S.
sandelsilla on nyt kyllä pointti tossa, ja sen lisäksi myös sämpylien kohotuksessa. niistä mun tekemistä tuli muuten satumaisia, teen tänään uusia. jee!
Lähetä kommentti