Univiidakko

Näin yöllä aivan häkellyttävän todentuntuista unta David Beckhamista. Se meni sillä tavalla, että jostain syystä mun piti hengailla Davidin, tai Daven, niinkuin se mulle itsensä esitteli, kun esitin, etten tiennyt kuka se oli; kanssa siellä jalkapallokentän vaihtopenkkien alueella. David oli aivan mielettömän symppis, joka kumosi sen honottavan äänen aivan täysin, ja sillä oli ihastuttavampi aksentti kuin mitä olen telkkarissa nähnyt. David oli hemmetin säikky, joten koitin liikkua mahdollisimman ennalta-arvattavasti ja blokata ohikulkijoita siten, etteivät ne osuneet Davidiin, ja pikkuhiljaa David vähensikin säpsyilyä ja tukkansa hermostunutta sukimista. Onneksi tässä unessa Davidilla oli niin pitkät hiukset, että ne menivät ponnarille, koska se vain on kaikista maailman miesten hiustyyleistä parhaan näköinen. Davidin kanssa puhuttiin karjan paimentamisesta hevosilla ja peltojen kyntämisestä (siis aivan kirjaimellisesti, ei vertauskuvallisesti), ja kävikin ilmi, että se omisti paljon maata, jossa kasvoi vehnää. Näin melkein maatalon tyttönä ymmärsin traktoreista ilmeisesti sen verran, että David alkoi vähän lämmetä, ja tuhansien silmien ja räiskähtelevien salamavalojen alla hipaisimme toisiamme aina silloin tällöin muka sattumalta. Davidin meikkaaja oli rasittava perunanenäinen tyttö, joka nauroi liian kovaa, ja jossain kohtaa joku myös päästi pulleita mustaihoisia lapsia pyytämään nimmareita käsivarsiinsa Davidilta. Pulleiden lapsien poistuttua oli munkin jostain syystä poistuttava, enkä tässä kohtaa enää voinut olla ojentamatta omaa kättäni nimmaroitavaksi, "because we probably see each other never again". David tussasi poikamaisen huonolla käsialalla "to my gorgeous, Dave", ja sen jälkeen kuiskasi mun korvaan kirjoittaen samalla vielä jotain; "let's give this name to our baby". Siinä luki Sofia Marie.

En tajua, käsikirjoittaako mun unia sama tyyppi kuin Kauniita ja rohkeita, huh.