in sickness and in health

nyt on jo oikeasti epäreilua. eilen alkoi tuntua hyvin vahvasti sille, että olen tulossa kipeäksi ja tänään se olo on senkuin vahvistunut. ajatuksena oli, että olisin tänään mennyt joogaan, pilatekseen tai johonkin muuhun friikkiliikuntaan ja illalla kiipeilemään pitkästä aikaa seinille minkin kanssa. mutta eipä tarvinnut, aivastelen minuuttikeskiarvolla kuusi ja niiskutan kuin mikäkin, vaikka olen juonut hurjasti teetä ja syönyt omatekemää makkarakeittoa. mua turhauttaa niin, että tunnen silmieni sisällä olevien verisuonten pullistuvan ja tykyttävän. jos tämä immuniteettikato ei tästä korjaannu, niin tahtoisin edes mononukleoosin, sillä ensimmäinen poikaystäväni kertoi laihtuneensa sen aikana kymmenen kiloa ja olleensa niin huonossa kondiksessa, että oli tarvinnut kaksi hoitsua lämmittämään käsiään ennen jokaista verikoetta. tuollaisessa sairastamisessa on sentään edes jotain hyvää.

mun pitäisi tehdä hirveästi asioita, jotta pääsisin pois koulusta vielä joskus, mutten meinaa millään jaksaa mitään niistä. useimmat ovat vain työläitä ja ärsyttäviä, elleivät jopa suoranaisen naurettavia, mutta muutama on oikeasti hiukan pelottavakin tai ainakin ne vaativat liikkumista pois omalta mukavuusalueeltani. jotenkin en ole lainkaan vapaaehtoisella liikekannalla, tahtoisin vain olla tässä ja totutella rauhassa, enkä tehdä asioita, joiden tiedän horjuttavan oloani aivan varmuudella. kuten aiemminkin olen ehtinyt vinkua, niin itseluottamus ja itsetunto eivät ole tällä haavaa mitenkään päällimmäisiä vahvuuksiani. muutenkin, mun mielestä sellaisia ihmisiä, joilla on huono itseluottamus, tulisi kohdella etenkin huonoimpina kausinaan asiallisen varovaisesti ja mahdollisuuksien mukaan välttää ehdotonta sekä etenkin asiatonta kritiikkiä. vähän säikyn ihmisen saa sillä tapaa hiukan tolaltaan aina, vaikka se ei joka kerran näkyisikään; itsevarmuutta uhkuvaa tai jopa ylivuotavaa henkilöä puolestaan ei voi horjuttaa mitenkään. näistä kumpikaan ei pohjimmiltaan ole kovin hyvä asia, sillä kritiikistä tulisi aina osata poimia se osa mistä on mahdollista ottaa opiksi ja missä on pointtia: yli-itsevarma ei koe tarvetta korjata itsessään mitään, vaikka osa kritiikistä olisi perusteltuakin, kun taas se toinen tarttuu jokaiseen tahattomaankin piikkiin ja repii itsensä niihin rikki. vaikken kultaisesta keskitiestä pidäkään noin yleisellä tasolla, olisi siinä kulkemisen osaaminen tässä asiassa kerrassaan mahtavaa ja ainakin mieltätasaavaa.

ps. dirty licksin summer love time saa mieleen juuri sellaisen haikeanhyvän muiston kesästä, sellaisen joka on kuin väljähtynyt siideri tai syysauringon pieni hetki, jolloin se jaksaa vielä lämmittää tai häikäistä. kuuntelen sitä tällä hetkellä repeatina. se on kummallista, kuinka joku biisi vaan käy johonkin hetkeen niin sillä tavalla, että olisi suorastaan väärää soittaa jotain muuta.

pps. suunnilleen kaikkien naispuolisten ystävieni mielestä mulla on outo miesmaku, tai siis tykkään lähinnä jollain tapaa huumeiden käyttäjien näköisistä miehistä, mutta nyt mulla on huojentavia uutisia: musta janice dickinsonin mallitoimiston miehet on kyllä hyvännäköisiä. tai sillä tavalla hyvännäköisiä, että ne ovat osasyy siihen, että olen koukussa siihen sarjaan ja ottaisin ne mieluusti vaikka tanssimaan strippitankoon vähissä vaatteissa mun kotiin, mutten kuitenkaan ajattele niitä muuta kuin katseltavina. paitsi ehkä pikkuisen sitä kroatia, jolla on iso tatuointi.