Väsymys syö mua ihmisenä ihan kamalasti. Se saa mut sellaiseksi, että musta on kauhean vaikea pitää; en tiedä, teenkö sen tahallani, jottei tarvitsisi sanoa mitään vai ihan vain olosuhteiden pakosta. Toisinaan muutenkin huomaan, että tahallani työnnän ihmisiä pois, vain katsoakseni, tulevatko ne takaisin. Kokeileeko ne heti tulla takaisin, ehkä pyytää anteeksi, vaikkei ole mitään pyydettävää, vai antavatko ne mun kiukutella omiani, ja tulevat vasta sitten, kun olen vähän paremmassa tasapainossa.
Olen myös hyvin suuressa ongelmassa sen suhteen, miten pukeutuisin huomenna entisen työnantajani järjestämään tilaisuuteen. Toisaalta haluaisin laittaa jotain todella upeaa ylleni ja näyttää niin tyrmäävälle kuin mahdollista, mutta toisaalta harkitsen vakavasti farkut ja teepaita -linjaa, sillä olen kurkkuani myöten täynnä sitä, että miehet kokevat oikeudekseen kommentoida naisten vaatteita ja vartaloa. Yleensä en jaksa sellaisesta piitata, mutta joissain yhteyksissä se saa vereni kiehumaan. En vain saata käsittää sitä, miksi tuntemattomalle naiselle voi sanoa ohimennen jotain hyvänmaun vastaista seksististä kommenttia, tai miksi voi lähettää lapsensa ikäiselle sähköpostia, jossa kehuu tämän sääriä? En mäkään mene sanomaan, että kivasti toi sun penis piirtyy noissa farkuissa, vaikkei se kumpaankaan lahkeeseen ylläkään, koska ei niin vain sanota. Vilpittömät kohteliaisuudet ovat asia erikseen, mutta niissä usein onkin ihaileva sävy ja jotain muuta tyyliä kuin alasellaista. Viime aikaisten tapahtumien perusteella voin sanoa, että seuraavaan rivoon meiliin vastaan nasevan vittumaisesti ja sopimattomuuden selväksi tehden, laittaen cc:ksi esimieheni ja käyttämällä lähetyksessä suurta tärkeyttä. Ei ole kenenkään asia puuttua siihen, miten minä pukeudun; minihamekaan ei ole oikeutus raiskaukselle, ja kun kerran olen saatettu tällaiseen raivotilaan niin lupaan, että seuraava perverssi sika saa tuntea sen nahoissaan. Ei sillä, etten mä kestäisi, mutta voi olla, että se jolle ne seuraavaksi tuntemuksensa ilmaisevat ei sitä kestä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Oho, nyt on vissiin tullut sitten tippa täyteen?
Hei, kiitti eilisestä tekstarista, tuli hyvä mieli. Me juhlittiin kovasti, taidan olla vielä vähän kännissä. Otan seuraavaksi oluen, nam.
OIKEIN! juuri näin, saatana, jos haluaa ilmaista ihailunsa niin kai sen voi tehdä nätistikin. tässä kuitenkin eletään oletuksena sivistyksellisessä yhteiskunnassa, jossa ollaan tultu jo alas puista ja noin. voi esims sanoa kuten eräs vanhempi miesasiakas mun tukasta viime viikolla: "ja niin tuli ruska, ja syksyn lehdet laskeutuivat hiuksillesi". herahdin miltei kyyneliin.
Joo, kyllä semmonen herrasmiesmäinen, tai jopa runollinen ihailu iskee paljon kovemmin. Okei, iskeehän perspano-orientoitunut kommentointikin, mutta paljonpaljon negatiivisemmalla tavalla.
Lähetä kommentti