sunnuntai 17. helmikuuta 2008

Henki ja liha

Koska meillä on ilmeisesti meneillään vastakulttuuri-iltamat kotona (ei kun siis ei vastakulttuuri, vaan vastakkaiset kulttuurit-iltamat), päätin tulla tänne sulostuttamaan blogimme kaikkien kahden lukijan elämää runolla. Kyllä, runolla. (Siitä se kuulkaa sulostuu!)

Törmäävat kulttuurit ovat jälleen korkeakulttuuri (jota edustaa kämppis "koodinimi Professori") sekä kaksi alakulttuuria tai vaihtoehtoisesti kaksi alakulttuuria, joista on tullut osa valtakulttuuria. (Tai ehkä ns. korkeakulttuuri alkaakin olla alakulttuuria; parinkymmenen vuoden päästä, kun isot ikäluokat on sysätty lopullisesti sivuun myös hallituksien jäseninä ja meidän sivistymätön sukupolvemme päättää kulttuurimäärärahoista, menevät tukirahatkin varmasti aika eri kohteisiin kuin nykyään: Marginaaliset "baletti- ja oopperanuoret" ovat pelätyin ja oudoksutuin nuorisoryhmä, josta vanhemmat Homo-Petteriä varoittelevat illallispöydässä. Oopperan kuuntelijat kokoontuvat salaa tyhjiin varastohalleihin nautiskelemaan musiikistaan, jota kukaan ei ymmärrä. Baletin ystävät vaihtelevat vaivihkaa kutsuja pienen budjetin esityksiin kellareissa ja yrittävät pitää mieltymyksistään matalaa profiilia koulussa, äidit toivovat, että Ruisaurinko-Paskamarja oppisi kuuntelemaan slappia (tämä kuvaa kaikkea sitä musiikkia, mikä on nuorten keskuudessa pop vuonna 2027, vaikka eräs bloggaaja väittääkin maailman loppuvan vuoteen 2012) niin kuin normaalit nuoret.)

Nämä kiistanalaiset edustettuina olevat "alakulttuurithan" ovat siis hevimetalli ja elektroninen musiikki. Huoneen numero kaksi (se, joka ei tulvita, mutta joka on, mielestäni irrationaalisesti, alkanut pelätä tulvittavansa) kämppis edustaa siis hevikulttuuria, tosin aika mainstream-muodossa; keittiössä huutaa tällä hetkellä vaihdellen Serj Tankian ja Amorphis (hevi muuten ei oikeasti enää voi olla alakulttuuri, toim. huom., olen vaan niin helvetin jäljessä ajastani: sillähän on voitettu Idols). Minä itse ja allekirjoittanut edustan Elektronisen Musiikin Ystäviä, ja huoneessani soi avuttomasti (huonoimmat skobet) suomipsyken häröosastoa edustava Eraser vs. Yöjalka, jonka löysin hautautuneena kirjahyllyn alta (myöskään elektroninen musiikki laajana käsitteenä ei voi olla alakulttuuri; Paul Oakenfold, yksi elektronisen musiikin kummisedistä, jotka 20 vuotta sitten raahasivat Brittein saarille Ibizalta pikkuruisen musiikkityylin nimeltä Acid House, tunnetaan nyt myös Big Brother-tunnarin säveltäjänä(Onneksi jotkin elektronisen musiikin alalajit sentään potkivat vastaan kuin riivattuina.).)

Eteisessä soi luonnollisesti ooppera, ja koska oopperan soittajalla, kämppis "koodinimi Professorilla" on parhaat skobet, on pakko sanoa, että se on tänään 6-0 korkeakulttuurille. Kuulostaa muuten ihan helkkarin hyvältä. Menenpä kysymään mitä se on, niin sivistyn. (Oma oopperantietämykseni rajoittuu Carmeniin, johon rakastuin maatessani kerran lapsena kotona keuhkokuumeessa, sekä Katja Kabanovaan, jonka kärsin läpi pari vuotta sitten, kun sain liput halvalla. Vitsi se oli muuten hirvittävä.)

Tulin takaisin. Unohdin heti, mitä tämä musiikki on. Uskomatonta. Mulla on päässä joku valuvika. (Nyt kämppis huone nro. 2 luovutti, ja laittoi hevin pois. Ooppera johtaa.)

Ja runoon. (Tarkoituksenani oli muuten aloittaa koko entry seuraavasti: Helsingistä on viime aikoina ollut hankala saada huumeita, joten olen poikkeuksellisesti lukenut runokirjan. Tämä on ehdoton lempialoitukseni ikinä ja lainattu, mistäpä muualtakaan kuin Nyt-lehden vikan sivun "Mitä ajattelin tänään" kolumnista (Riku Siivonen, terve!) 18.8.2007 (tosin hän ei lukenut "runokirjaa" vaan "kaksi kirjaa"). Ne taitavat itsekin siellä luulla, ettei kukaan lue sitä vikaa sivua, mutta ha HAA, meitsipä lukikin. Mutta en siis aloittanut näin, koska tajusin, että blogeissani on ollut hirmuiset määrät huumeviittauksia jo valmiiksi, enkä haluaisi antaa kellekään väärää kuvaa: kyllä Panu sanoo ei, ei siinä mitään. Tämä on kaikki sattumaa.)

Tämä runo osui syvälle aikaistetun kolmenkympin kriisin ja velvollisuuksien ja elämän painon runtelemaan sieluuni:

HENKI JA LIHA

Yöllä todisteet kaivetaan esiin:

kyynärpolkkaa tanssivat käärmeenpäävyöt
kuumalta ruudilta tuoksuvat mekot
yhdetkin valokuvat joissa hyppään harakkaa.

Kyllä, niihin olen syyllinen,
haluun nousta juurilta, kadota nälkäiseen parveen
joka tekee syöksyjä maan ja taivaan välillä,
uskoo siihen että osaa lentää!

Tänä yönä solmin lakanat yhteen,
hyppään alasti lumihankeen
pihlajat katsovat pahalla silmällä,
esiäidit orsilla, vanhat haaskat,
parhaatkin puhujat
vaativat perattuja ahvenia
vauvoja ja imellettyä perunamuusia.

Ruumiini on heidän eteensä annettu
heille olen velkaa sen että panen tikut ristiin,
rakennan pesän ja pirunviulun
nauran kaikilla naisen hampaillani
huolet pois pyyhkivän naurun

(Vilja-Tuulia Huotarinen: Naisen Paikka, WSOY: 2007)

Vilja-Tuulian takia olen melkein valmis hautaamaan sotakirveen; runot ovat pitkään olleet arkkiviholliseni, jotka säännöllisesti estävät minua pääsemästä opiskelemaan unelmieni alaa, joten luonnollisesti ne ovat minusta kaikki ihan paskaa, mutta ehkä on vähitellen myönnettävä, ettei "Runousoppi" (eikä edes se Aristoteleen) ehkä ole se teos, josta nuoren ihmisen kannattaa runouteen tutustuminen aloittaa. Siltikin: kolmipolvinen trokee, haista paska, viisipolvinen jambi, suksi suolle!

Koska on viikon viimeinen ilta, on muuten aika tehdä tilinpäätös: koska olen nukkunut lähes koko viikon, jäi tästä viikosta lähinnä käteen se, että ymmärsin (Nuun opettamana) Housen olevan eri sarja kuin Greyn anatomian (mikä selittääkin ne monet omituiset, sekavat ja turhautuneeseen jankkaamiseen päättyneet keskustelut sarjasta House, jonka todellakin luulin olevan SEKÄ House että Greyn anatomia. Thank you, Nuu!).

18 kommenttia:

Mierolainen kirjoitti...

"Alakulttuurit" ovat tosiaan kyllä meidän kaikkien kaappifanien iloksi muuttuneet yleisen suvaitsevaisuuden myötä sallitummiksi fanittamisen kohteiksi.

Klasaripuolta pitkään seuranneena voin todeta että siellä ollaan paljon sulkeutuneempia kuin populaarimusiikin tonteilla.

Ai niin, hevillä ei ole voitettu kyllä Idolsia. Se menköön raskaan rockin puolelle. Ja kyllä niissä on eroa.

Runosta en sano mitään koska en halua loukata. Kohteliaasti totean että, huomasin kyllä miksi en lue oikeastaan koskaan naiskirjailijoiden tuotoksia.

Et ihan OIKEASTI kuuntele suomipsykeä ja muuta vastaavaa?

panu kirjoitti...

Ari siis huijasi hokiessaan että "hevillä ei hävitä"?

Inhottavaa kuluttajan harhaanjohtamista.

No suomipsykeä en rehellisesti sanottuna enää oikeasti kuuntele, meininki on liian häröä, mutta psyke muuten maistuu erittäin hyvin ja säännöllisesti. Suomipsyken tahtiin voi tosin siivota ERITTÄIN efektiivisesti.

Voi, mun runo parka:(

Mierolainen kirjoitti...

Mitähän vittua mä sekoilen? Mun tarkoituksenani todellakin oli kirjoittaa ettei hevillä voitettu EUROVIISUJA. Ei tästä elämästä nyt tule yhtään mitään.

Joskus aikanaan olen koittanut tutustua tohon trancekulttuuriin mutta se on edelleen suuri tuntematon kilinöineen ja kolinoineen. Junkasta myönnän oppineeni pitäväni, samoin rumpujabassosta.

panu kirjoitti...

heh, joo siis tosiaan mäkin tajusin tota lukiessani että joo, ei tosiaan EUROVIISUJA voitettu, mitähän MÄ sekoilen. Ei ollut tarkoitukseni määritellä Lordia heviksi:D (vaikken hevistä tajuakaan juurmittään)

panu kirjoitti...

Mäkin pidän junkasta ja rumbubassosta (varsinkin kun ovat minusta sama asia:D), vaikken niihin ole juuri perehtynyt Lisäksi maistuu hyvin tekno, elektro ja edellä mainittu psyke, joka on ehkä nykyään eniten lähellä sydäntä. Housestakin pidän. Trance ei ole maistunut vuosiin (paitsi salilla kuuntelen hävettäviä kiksukimaroita välillä).

Mierolainen kirjoitti...

Kiksu :D Pari entistä kollegaani ovat syvällä konemusiikissa ja olen aina ihan ulalla kun kyselen noista jutuista. Ja kaikille pikku konemusiikittomille hyvä linkki tässä:

http://techno.org/electronic-music-guide/

Tuolta tämäkin pitkätukka voisi opiskella enemmän. Sitten ehkä oppisi tietämään paremmin.

panu kirjoitti...

Ai niin, runoni puolustukseksi: ei mikään ihme, ettei tuommoinen karvainen köriläs ymmärrä runoa, joka kertoo (mun mielestä, öö) naistraditiosta ja naiseudesta ja siihen liittyvistä odotuksista ja velvollisuuksista.

Mene sä vain juomaan kaljaa käsi housuissa.

Tuossa sun iloksi vielä toinen linkki:D Mun mielestä sillä on NIIN kivoja pieniä kuvia ja huomioita, ihanku PIDEMPIKIN tarina vaikka niin vähän sanoja:

http://www.tampere.fi/kirjasto/tiedotus/kotiavain.htm

Mierolainen kirjoitti...

Toi kotiavain oli kuin olisi lukenut sitä... öööh... Heli Laaksosta ilman sitä itsetarkoituksellista murrelätinää. Jotenkin tuli osittain mieleen sellainen mukkamainen maailmankuva ja siitä plussaa.

panu kirjoitti...

Sulla ei taida oikeasti olla työpaikkaa, vai mitä?;)

Mä lopetan sun runoudella rääkkäämisen nyt. Eiköhän siinä, että on maanantai ole tarpeeksi rangaistusta (jos sulla siis vastoin epäilyksiäni todella työpaikka on).

Hei, hurjaa, täytyykin kaivaa siivousmusaksi ton Nelly Furtadon tasapainottamiseksi se Kai Hyttisen alpuumi, missä se laulaa Mukan runoihin. Olinkin unohtanut:D (Onneksi ei ole töitä, vaan voi vaan rauhassa siivota, ja onneksi on vielä sairaan likaista, että siivottavaa riittää.)

Mierolainen kirjoitti...

Heh heh, kukas se olikaan työnhaussa? Kyllä mulla on töitä mutta maanantaisin työskentely on NIIN 2005 että ei todellakaan oo mun pestiä. Mieluummin syön himassa ja turpoan.

Nelly Furtadolla on mahtava ääni mutta MIKSI se musiikki... Mitä tapahtui ekan levyn jälkeen?

panu kirjoitti...

Mä en TODELLAKAAN hakis töitä, mun satunnainen myyjänpestini riittää erinomaisen hyvin mun tarpeisiini (= pitää särpimessä), mutta kun tuo ammattikorkeasaari missä toimitan tyhjää vaatii, että menen hajottamaan itseäni johonkin markkinointiin liittyvään pestiin (taas!). Mihin mä en HELVETISSÄKÄÄN PYSTY. TJEU Nuun blogi: en vaan osaa/ muista/ tajua/pysty.

Joo siis Nelly oli musta silloin aikoinaan niin IHANA. Ihanaihana. Mäkään en tiedä mitä tapahtui. Mutta vaikka tää "Loose" onkin todella epätasainen (lue: vaan ne hitit on ees biisejä) ja on omituista kuunnella, kuinka ennen niin tiedostava Nelly (joka ei muistaakseni halunnut antaa huonoa naiskuvaa tyttärelleen) vonkaa joltain mustalta mieheltä tms., olisin silti valmis äänestämään "Say It Right":n vuosituhannen parhaaksi pop-biisiksi.

Mun mielestä syy on Timbalandin Se on nykyään IHAN kaikkialla. Mä odotan (vielä tavallista enemmän) kauhuissani, millainen tulee olemaan sen ja Madonnan yhteistyölevy, joka tulee ulos tänä vuonna. Saleen jäätävää kamaa (Saleen vielä jäätävänpää kuin Madonna yleensä.)

panu kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Mierolainen kirjoitti...

Timbaland ja kaikki muut... ei aloiteta tätä, eihän? Tulee verenvuototauti päähän, rusahdellen katkeilee verisuonet silkasta vitutuksesta.

Koko MTV-sukupolvi on täysin tuhoon tuomittu. On raskasta olla yksi viimeisistä oikean musiikin puolustajista. :)

panu kirjoitti...

Se ON raskasta. Mä taas yritän ymmärtää ja tutustua, mutta ei se useinkaan oikein auta. Tosin huomaan, että alan ymmärtää näitä perusrenkutuksia (siinä auttoi se, kun joutui tuossa syksyllä olemaan niille aika paljon alttiina, josta myöhemmin ehkä joskus). Esim. Rihannan "Umbrella" on mun mielestä jotenkin niin kovin kohtalokkaan kuuloinen ja hieno. On. On. Aluksi mä meinasin kuolla vitutukseen sen A-A-A-AA jutun kanssa, mut nyt se on musta ihana <3

Mierolainen kirjoitti...

Krhm.

No niin no.

panu kirjoitti...

Ai niin: mun mielestä Britneyn uusi levy on hieno ja Anna Abreun oikein mukavaa käyttöpoppista.

Avada Kedavra!

Mierolainen kirjoitti...

Tässä vaiheessa todellakin on aika huutaa kaikkia maailman loitsuja, olkoon ne sitten Harry Potterista, Koraanista, Raamatusta tahi vaikkapa peräti Taru Sormusten Herrastasta lähtöisin.

Haile Gebrselassie!

panu kirjoitti...

Mitä sä enää siellä loitsuja heittelet, mä osuin suhun juuri kuolettavalla Avada Kedavra-loitsulla!