Duunin vessan lattialla on jotain kummallisia kiteitä. Ne näyttävät merisuolalle muotonsa puolesta, mutta ne eivät ole lainkaan läpikuultavia, vaan mattavalkoisia, ja ne murenevat kalkkimaisen näköisiksi kun niiden päälle astuu. Mitä vittua ne on? Mä en kestä tällaisia mysteerejä, koska mun on ihan pakko mennä kohta maistamaan niitä. Onneksi meillä alkaa joku palaveri kohta, koska en tahtoisi syödä tuntematonta valkoista jauhetta yleisen vessan lattialta, ainakaan selvinpäin.
Mutta MITÄ SE VOI OLLA? Miten se on joutunut sinne? Onko tämä joku jekku? Pakko mennä katsomaan niitä vielä. Vain katsomaan.
perjantai 21. tammikuuta 2011
Koska mä oon niin FÄSHÖN
Nyt on se hetki, kun musta tuntuu, että muotiblogien määrällisesti suuri lukeminen alkaa vaikuttaa mun aivoihin. Kuulemma joka kevät muodissa on kukkia ja raitoja, ja nyt tunnen suunnatonta vetoa molempiin. Itselleni epätyypillisesti en halaja pelkkiä mustia kolttuja, vaan ainoastaan raidallinen tai kukallinen kelpaa. Sukkahousuissa himoittavimpia ovat edelleen pilkukkaat, eli ehkä on toivoa vielä. Lisäksi menin tänään safkiksella Kicksiin, koska yhden muotiblogin mukaan siellä on myynnissä sellaisia kittejä, joilla voi tehdä itselleen tipilliset geelikynnet. En ollut ikinä kuullutkaan sellaisesta, ja innostuin kovin, ja, kas - siellä niitä hyllyssä seisoi, ihan niinkuin muotibloggari lupasi. Nyt siis lähipäivinä koitan tuhertaa itselleni geelikynnet. On tää pimeetä touhua.
Oikeestihan en ole yhtään muodikas. Siis oikeasti, en.
Muuten tänään on taas ihan nollat taulussa -päivä. Aina, kun olen täällä maakuntatoimistolla, mun tekee aivan tuhottomasti mieli energiajuomia, ja olenkin tänään juonut jo kaksi. Varmaan osaltaan myös niiden takia olen samaan aikaan maaninen, kikattava, tyly ja ärsyyntyvä, joka on sellainen kombo, etten meinaa itsekään olla varma mitä noista pitäisi seuraavaksi ilmentää.
Loppuun voisin laittaa jotain hottisten kuvia, sellainenhan on aina kivaa, paitsi että olen vähän huolissani miesmaustani taas vaihteeksi.
Jax - Sons of Anarchy.
Cook - Skins. (Se on ehkä syntynyt vuonna -93 tai jotain eli on yhtä vanha kun mun auto, mut hei; mitä valii - ei mitään!)
Valon Ville (YLLÄTYSSS!!!! :D½!666)
Ryan Dunn.
Duudsonien Jukka.
LOPPU
keskiviikko 19. tammikuuta 2011
It's my party and I cry if I want to
Mä olen vähän epäonnistunut taas bloggaajana, koska en ikinä päivitä. Jotenkin mun pinna on lyhyt kuin Tom Cruise ja hermostun välittömästi ja läimäytän läppärin kannen kiinni jos en keksi mitään. Nyt töissä on pöytäkone, joten en voi läimäyttää, joten se hupi on poissa pelistä.
Väliin muutama kysymys: Miksi viimeisin American Idol -voittaja Lee Dewyze tekee niin paskaa musaa? Miksi alan vähän pitää kylppäriimme asennetuista vanhuksille tarkoitetuista tukikahvoista eikä ne enää yhtään haittaa mua? Miksen tykkää vihreästä teestä vaikka kuinka yritän ja kuitenkin juon sitä, eikö tämä ole jo vähän epäreilua? Kuka keksi aakkosjärjestyksen? Miksi opin vasta viime viikolla, että tulppaanit pitää laittaa kylmään veteen jos tahtoo niiden kestävän kauemmin? Miksi samaan aikaan tajusin, että tulppaani on mun lempikukka, eikä mikään coolimpi? Mikä teidän on?
Noniin. Muutettukin on ja melkein kaikki laatikot purettu, joten enää en voi kitistä siitäkään. Pahus. Tänään kuulemma Pörrin isä oli käynyt ruuvaamassa makkariin sinne oikeasti kaavaillun propellilampun. Sitä ennen siellä oli väliaikainen spottilamppu, jossa oli jostain tuntemattomasta syystä sellaiset ledivalot, joiden sävy oli huumevastaisen sininen. Se antoi koko huoneelle jännän tunnelman. Se ei kyllä ollut kauhean hyvällä tavalla jännä, ja odotankin innolla, että miltä siellä näyttää normaalivalossa.
Tahtoisin vain olla kotona ja juoda rutisevan kuivaa skumppaa niin kylmänä, että sen koostumus on hiukan jäykistynyt, ja syödä suolakeksien päällä erilaisia levitteitä kuten tapenadea, hummusta ja sellaisia. Haluaisin kamalasti, että aurinko paistaisi taas. Vaikka vastustan jonkun verran keinotekoisia vitamiinivalmisteita, niin kohta ehkä joudun ostamaan D-vitskuja purkissa, koska onhan tää pimeys ihan sairasta sikailua. On muuten jännä, että mun mielestä "vitsku" on ihan hyvä lyhenne, mutta "broisku" ja "tomsku" on ihan kamalia, vaikka niiden rakenne on käytännössä sama.
Parhaat kynsilakat on muuten melko varmasti Seppälässä. Se myy Models Ownia ja jotain muitakin, joiden hinta on edullinen ja värivalikoima voittamaton. Ostin eilen Models Ownin lakkaa, jonka sävy on Purple Passion, ja se on yksi hienoimman värisistä lakoista mitä olen koskaan itseeni sutinut. Se on tumma purppura, jossa on paljon pigmenttiä, mutta samalla se on kirkas olematta räikeä. Tätä ei olisi voinut tehdä paremmin. Saman merkin mintunvihreä ja purkkapinkki ovat aivan ehdottomia kevätlakkoja, ja alle femman hinnasta huolimatta ne myös pysyvät paljonkin kalliimpia kollegoitaan huomattavasti paremmin. Nuu antaa niille peukun ylös hyväksynnän merkiksi!
Hain eilen myös paketin postista, ja olin ilmeisesti taas tilaillut kännissä nettikaupasta kamaa. Tällä kertaa kuitenkin yllätin itseni positiivisesti; paketissa oli kaksi raidallista kolttua, sekä yksi aivan ihan kukallinen nuttu, jonka puen kevään ensimmäisenä päivänä conversejen ja nahkatakin kanssa ja sen lisäksi yksikään niistä ei maksanut yli kahdeksaa euroa. Hyvä meitsi! Känninen alenhaistaja ja budjetissapysyjä! Lanseerattiin työkavereiden kanssa sellainen malli, että kun joku tekee jonkun aivan mitättömänkin pienen asian, niin joku ehdottaa, että "nyt kyllä täytyy varmaan ottaa pienet aploodit tähän", ja sitten kaikki taputtavat tympeä ilme naamallaan ja voi jumalauta miten toi koko homma onkin ärsyttävä. Koittakaa tekin!
Sitten vielä poukkoilevan ja erinomaisen sekavan tekstin loppuun yksi lounaspaikkavinkki. Paitsi en viitsikään sanoa sitä, koska se on niin pieni paikka ettei me sitten mahduta enää Panun kanssa sinne. Eli unohtakaa, sen verran voin sanoa että siellä on aivan ylittämättömän hyvää ruokaa.
Väliin muutama kysymys: Miksi viimeisin American Idol -voittaja Lee Dewyze tekee niin paskaa musaa? Miksi alan vähän pitää kylppäriimme asennetuista vanhuksille tarkoitetuista tukikahvoista eikä ne enää yhtään haittaa mua? Miksen tykkää vihreästä teestä vaikka kuinka yritän ja kuitenkin juon sitä, eikö tämä ole jo vähän epäreilua? Kuka keksi aakkosjärjestyksen? Miksi opin vasta viime viikolla, että tulppaanit pitää laittaa kylmään veteen jos tahtoo niiden kestävän kauemmin? Miksi samaan aikaan tajusin, että tulppaani on mun lempikukka, eikä mikään coolimpi? Mikä teidän on?
Noniin. Muutettukin on ja melkein kaikki laatikot purettu, joten enää en voi kitistä siitäkään. Pahus. Tänään kuulemma Pörrin isä oli käynyt ruuvaamassa makkariin sinne oikeasti kaavaillun propellilampun. Sitä ennen siellä oli väliaikainen spottilamppu, jossa oli jostain tuntemattomasta syystä sellaiset ledivalot, joiden sävy oli huumevastaisen sininen. Se antoi koko huoneelle jännän tunnelman. Se ei kyllä ollut kauhean hyvällä tavalla jännä, ja odotankin innolla, että miltä siellä näyttää normaalivalossa.
Tahtoisin vain olla kotona ja juoda rutisevan kuivaa skumppaa niin kylmänä, että sen koostumus on hiukan jäykistynyt, ja syödä suolakeksien päällä erilaisia levitteitä kuten tapenadea, hummusta ja sellaisia. Haluaisin kamalasti, että aurinko paistaisi taas. Vaikka vastustan jonkun verran keinotekoisia vitamiinivalmisteita, niin kohta ehkä joudun ostamaan D-vitskuja purkissa, koska onhan tää pimeys ihan sairasta sikailua. On muuten jännä, että mun mielestä "vitsku" on ihan hyvä lyhenne, mutta "broisku" ja "tomsku" on ihan kamalia, vaikka niiden rakenne on käytännössä sama.
Parhaat kynsilakat on muuten melko varmasti Seppälässä. Se myy Models Ownia ja jotain muitakin, joiden hinta on edullinen ja värivalikoima voittamaton. Ostin eilen Models Ownin lakkaa, jonka sävy on Purple Passion, ja se on yksi hienoimman värisistä lakoista mitä olen koskaan itseeni sutinut. Se on tumma purppura, jossa on paljon pigmenttiä, mutta samalla se on kirkas olematta räikeä. Tätä ei olisi voinut tehdä paremmin. Saman merkin mintunvihreä ja purkkapinkki ovat aivan ehdottomia kevätlakkoja, ja alle femman hinnasta huolimatta ne myös pysyvät paljonkin kalliimpia kollegoitaan huomattavasti paremmin. Nuu antaa niille peukun ylös hyväksynnän merkiksi!
Hain eilen myös paketin postista, ja olin ilmeisesti taas tilaillut kännissä nettikaupasta kamaa. Tällä kertaa kuitenkin yllätin itseni positiivisesti; paketissa oli kaksi raidallista kolttua, sekä yksi aivan ihan kukallinen nuttu, jonka puen kevään ensimmäisenä päivänä conversejen ja nahkatakin kanssa ja sen lisäksi yksikään niistä ei maksanut yli kahdeksaa euroa. Hyvä meitsi! Känninen alenhaistaja ja budjetissapysyjä! Lanseerattiin työkavereiden kanssa sellainen malli, että kun joku tekee jonkun aivan mitättömänkin pienen asian, niin joku ehdottaa, että "nyt kyllä täytyy varmaan ottaa pienet aploodit tähän", ja sitten kaikki taputtavat tympeä ilme naamallaan ja voi jumalauta miten toi koko homma onkin ärsyttävä. Koittakaa tekin!
Sitten vielä poukkoilevan ja erinomaisen sekavan tekstin loppuun yksi lounaspaikkavinkki. Paitsi en viitsikään sanoa sitä, koska se on niin pieni paikka ettei me sitten mahduta enää Panun kanssa sinne. Eli unohtakaa, sen verran voin sanoa että siellä on aivan ylittämättömän hyvää ruokaa.
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
Day 23 A song that you want to play at your wedding
Koska olen odottanut koko haasteen ajan tätä kohtaa, niin mun on vaan pakko tehdä se tähän heti perään. Anteexi.
Mä en ole sellainen tyttö, joka olisi penskasta asti suunnitellut häitään ja unelmoinut prinssistä tai mitään muutakaan. Mä halusin laukkailla pellolla vaarallisesti läikikkäällä ponillani ja opetella vaihtamaan renkaat autoon kymmenvuotiaana, pelata mustan labradorinnoutajamme kanssa piilosta ja rakentaa majoja. Tässä valossa on vähän outoa, että olen varsin aikaisessa vaiheessa päättänyt jo sen biisin, jonka haluan soivan mun häissä sitten jos niitä koskaan tulee. Muuten veikkaan, että annan häiden mennä aika löysin rantein, tärkeää on vain se, että mulla on maailman kaunein puku, pidennykset hiuksissa, ripsissä ja kynsissä ja että olen hoikassa kunnossa. Ruokaa ja juomaa pitää olla paljon, mutta yksityiskohdat ei niinkään kiinnosta mua, koska oikeasti niillä ei ole mitään väliä, eikä niillä siksi kannata stressata yhtään ketään.
Aion myös joskus vielä ottaa tämän biisin yhden rivin tatuointina reiteeni, mutta sen tapahtumiseen menee varmaan vielä vähän aikaa. Tämä biisi on oikeasti ihan hurjan kaunis: The Goo Goo Dolls: Iris. Mä toivon, että joku joskus ajattelee musta niinkuin siinä sanotaan.
Mä en ole sellainen tyttö, joka olisi penskasta asti suunnitellut häitään ja unelmoinut prinssistä tai mitään muutakaan. Mä halusin laukkailla pellolla vaarallisesti läikikkäällä ponillani ja opetella vaihtamaan renkaat autoon kymmenvuotiaana, pelata mustan labradorinnoutajamme kanssa piilosta ja rakentaa majoja. Tässä valossa on vähän outoa, että olen varsin aikaisessa vaiheessa päättänyt jo sen biisin, jonka haluan soivan mun häissä sitten jos niitä koskaan tulee. Muuten veikkaan, että annan häiden mennä aika löysin rantein, tärkeää on vain se, että mulla on maailman kaunein puku, pidennykset hiuksissa, ripsissä ja kynsissä ja että olen hoikassa kunnossa. Ruokaa ja juomaa pitää olla paljon, mutta yksityiskohdat ei niinkään kiinnosta mua, koska oikeasti niillä ei ole mitään väliä, eikä niillä siksi kannata stressata yhtään ketään.
Aion myös joskus vielä ottaa tämän biisin yhden rivin tatuointina reiteeni, mutta sen tapahtumiseen menee varmaan vielä vähän aikaa. Tämä biisi on oikeasti ihan hurjan kaunis: The Goo Goo Dolls: Iris. Mä toivon, että joku joskus ajattelee musta niinkuin siinä sanotaan.
Day 22 A song that you listen to when you're sad
Eiköhän kaikki tytöt ainakin kuuntele surullisina jotain slovareita. Sydänsuruissa kuuntelen ainakin U2:n biisiä One, josta en sillä tavalla edes kauheasti pidä, mutta siksi kai se sopiikin hyvin. Sitten kuuntelen vihaisen ja pörröisen 30 Seconds To Marsin The Killiä, ja sitä voi myös laulaa itkusta ja räästä puuroisella äänellä kovaa ja särkien. Noi kaksi tulee nyt helpolla mieleen. Muuten ehkä meinaan, että musiikki on enemmän kuitenkin iloista, haikeaa, herkkää eikä niinkään kirjaimellisesti surullista, vaikka onhan niitäkin.
Välillä mua hämmästyttää se, että ihmiset kehtaa kysyä niin tyhmiä kysymyksiä. Tai siis, tyhmiä kysymyksiä ei olekaan, jos ne esittää oikein, mutta silloin kun kyse on selvästi omasta viitseliättömyydestä ja mukavuudenhalusta niin mulla menee hermo. Pitää nyt jumalauta vähän jaksaa haastaa itseään henkisesti ja muistella vaikka, että missä sitä vessapaperia pidettiinkään tai jopa mennä niin pitkälle, että tarkistaa ne paikat, jossa sitä voitaisiin pitää. Lisäksi mä arvostan sellaista kerrasta oppimista, että jos joka päivä kysyy vessapaperia ja aina saa saman vastauksen, niin jos sitä vielä perjantainakin kysyy niin on vaan tyhmä ja disrespectful.
Huh, rankkaa olla itse näin täydellinen kun kaikki vituttaa. Oikeastihan olen aika tyhmä itsekin, ja nyt väsymyksestä ja siitä johtuvista rytmihäiriöistä ja krampeista erityisen kiukkuinen ja vastarannankiiskimäinen enkä yhtään hyvää seuraa. Mutta tiedän ja osaan päätellä silti, missä vessapaperia pidetään.
Ps. Uuden tatskan piirros pitäisi olla valmis tammikuun ekalla viikolla. Mulla ei oikeastaan olisi varaa siihen kun toi remppa lähti käsistä, mutta hui hai, mitä välii - ei mitään!
Välillä mua hämmästyttää se, että ihmiset kehtaa kysyä niin tyhmiä kysymyksiä. Tai siis, tyhmiä kysymyksiä ei olekaan, jos ne esittää oikein, mutta silloin kun kyse on selvästi omasta viitseliättömyydestä ja mukavuudenhalusta niin mulla menee hermo. Pitää nyt jumalauta vähän jaksaa haastaa itseään henkisesti ja muistella vaikka, että missä sitä vessapaperia pidettiinkään tai jopa mennä niin pitkälle, että tarkistaa ne paikat, jossa sitä voitaisiin pitää. Lisäksi mä arvostan sellaista kerrasta oppimista, että jos joka päivä kysyy vessapaperia ja aina saa saman vastauksen, niin jos sitä vielä perjantainakin kysyy niin on vaan tyhmä ja disrespectful.
Huh, rankkaa olla itse näin täydellinen kun kaikki vituttaa. Oikeastihan olen aika tyhmä itsekin, ja nyt väsymyksestä ja siitä johtuvista rytmihäiriöistä ja krampeista erityisen kiukkuinen ja vastarannankiiskimäinen enkä yhtään hyvää seuraa. Mutta tiedän ja osaan päätellä silti, missä vessapaperia pidetään.
Ps. Uuden tatskan piirros pitäisi olla valmis tammikuun ekalla viikolla. Mulla ei oikeastaan olisi varaa siihen kun toi remppa lähti käsistä, mutta hui hai, mitä välii - ei mitään!
tiistai 28. joulukuuta 2010
Day 21 A song that you listen to when you're happy
Tähän mä vastaan, että Hellacoptersin In The Sign of an Octopus, koska se vaan on kauhean hyväntuulinen ja ne pojat on ihania siinä videolla, jota en voi linkittää, koska pääsen tällä hetkellä vain töissä nettiin. Koti-internetsopimus on jo siirretty uuteen osoitteeseen, mutta ollaan vielä asuttu vanhassa, koska uudessa on vielä vähän remppaa. Ehkä jo tämä yö tai viimeistään seuraava ollaan kyllä jo siellä.
Muita biisejä, joita tekee mieli kuulla kun on iloinen, tulee nyt ihan kauheet määrät mieleen. Aika päällimmäisenä mielessä on luetun perusteella Hanoi Rocksilta Fashion, This One's For Rock'n'Roll ja Tragedy. Esimerkiksi. Ja sitten Roxeten Big Love (onko se sen biisin nimi?), Kings of Leonin Sex on Fire, Disco Ensemblen Drop Dead Casanova, AC/DC:n You Shook Me All Night Long, DIO:n Holy Diver, Bon Jovin Born To Be My Baby, W.A.S.P.in Wild Child, Ting Tingsin Great DJ, The Arkin It Takes A Fool To Remain Sane, The Killersin Mr. Brigtside, Placebon Special K, Notkean Rotan Kuka Muilutti Nukkumatin, Marky Markin Good Vibrations ja mitä näitä nyt on. Aivan sikana. Ja näköjään taas aika noloja osa, mutta mitä välii - ei mitään!
Olen muuten taas koukussa energiajuomiin. Perinteisen Battery Strippedin ohella äärettömän himoittavaa on ED GRL, jonka makuyhdistelmä granaattiomena-pippuri toimii todella hyvin.
Muita biisejä, joita tekee mieli kuulla kun on iloinen, tulee nyt ihan kauheet määrät mieleen. Aika päällimmäisenä mielessä on luetun perusteella Hanoi Rocksilta Fashion, This One's For Rock'n'Roll ja Tragedy. Esimerkiksi. Ja sitten Roxeten Big Love (onko se sen biisin nimi?), Kings of Leonin Sex on Fire, Disco Ensemblen Drop Dead Casanova, AC/DC:n You Shook Me All Night Long, DIO:n Holy Diver, Bon Jovin Born To Be My Baby, W.A.S.P.in Wild Child, Ting Tingsin Great DJ, The Arkin It Takes A Fool To Remain Sane, The Killersin Mr. Brigtside, Placebon Special K, Notkean Rotan Kuka Muilutti Nukkumatin, Marky Markin Good Vibrations ja mitä näitä nyt on. Aivan sikana. Ja näköjään taas aika noloja osa, mutta mitä välii - ei mitään!
Olen muuten taas koukussa energiajuomiin. Perinteisen Battery Strippedin ohella äärettömän himoittavaa on ED GRL, jonka makuyhdistelmä granaattiomena-pippuri toimii todella hyvin.
maanantai 27. joulukuuta 2010
Tonttu se vaan syö lunta
Sain Pöntöltä lahjaksi kirjan, joka kertoo Hanoi Rocksista. Luin sen eilen loppuun, ja pidin siitä hurjan paljon - niinkuin pidän oikeastaan kaikista kirjoista, jotka kertovat rokkitähdistä. Yksi juttu mikä mua harmittaa on se, että miksei mun naapurissa koskaan ole asunut kommuunillista nuoria renttumuusikoita, joilla ei ole rahaa ruokaan, niin että voisin paistaa niille jotain syötävää ja päästä niiden kirjaan sitten? Mötley Crüen naapurissa meinaa asui joku, joka toi niille aina välillä ison kulhollisen spagettia. Ne kyllä varmaan möykkäisi niin kauheasti, että alkaisi vituttaa vaikka saisikin katsella kun laihat glamrokkarit syö nälkäänsä jotain mun tekemää. Mä tykkään katsoa, kun mun tekemää ruokaa syödään. Jotenkin tossa kirjassa oli myös aivan huikea what if -juttu liittyen Razzlen kuolemaan. Voin vain kuvitella, kuinka paljon Hanoit itse on sitä miettineet, samoin kuin varmasti Mötleyn jäsenet. Joskus tuntuu, ettei asiat tapahdukaan syystä.
Joulu oli ihana taas. Landella oli aattona melkein 30 astetta pakkasta, ja lämmityssysteemit menivät moisesta kylmyydestä vähän tahmeiksi, josta syystä ensimmäisenä yönä sisälämpötila oli vain reilut kymmenen astetta. Nukuin kaksissa housuissa ja kaksissa villasukissa, huppari ja pipo päällä, ja silti palelin. Onneksi pakkanen sitten lauhtui ja saatiin kaikkia tulisijoja hyödyntäen lämpökin nousemaan ihmisille sopiviin lukemiin. Äitikarhu oli onnistunut taas jouluruoissa paremmin kuin hyvin ja landella oli hyvin valkeaa ja kaunista. Sitten olikin taas edessä paluu arkeen..
Tällä hetkellä vihaan tota remppaa ja muuttoa niin saatanasti, ettei meinaa henki kulkea. Koko ajan tulee vain lisää ja lisää jotain, aikataulut vaan paukkuu ja jengi jeesustelee jotain baaritiskiä ja keittiön saumojen uusimista, vaikka nyt haasteena on se, että saadaan jo nämä käynnissä olevat projektit joskus loppuun, raahattua kaikki kamat sinne ja luovutettua vanha kämppä vuoden vaihteessa. Oon repinyt kohta kaiken tukan päästäni ja olen akuutin stressireaktion kourissa, ja Pörri vaan maalailee taivaanrantaa, millaiset ledivalot sen baaritiskin päälle tulee. Voi jumalauta. Jos mä joskus mietin vielä mitä tahansa remonttia tai muuttoa, niin lyökää niin kovaa ja niin monta kertaa, että tulen järkiini. Lisäksi tässä syö myös se, että vaikka teen sellaisia hommia ja sellaisia määriä, etten usko että kukaan tuntemani tyttö tekisi, niin en saa yhtään tunnustusta tai kannustusta. Kaikki vaan tahtoo kertoa miten kyllä nekin on pessyt vitusti pyykkiä ja nukkunut saatanan huonosti tai ollut enemmän remppaamassa. Mulla on fiilis aivan vitun mennyt. Luin horoskooppikirjasta, että merkkini rapu reagoi valtaisan stressitilanteen äärellä joko joutumalla kofeiinikoukkuun tai ratkeamalla ryyppäämään. Täytynee varmaan koittaa tota jälkimmäistä kun eka ei toimi.
Joulu oli ihana taas. Landella oli aattona melkein 30 astetta pakkasta, ja lämmityssysteemit menivät moisesta kylmyydestä vähän tahmeiksi, josta syystä ensimmäisenä yönä sisälämpötila oli vain reilut kymmenen astetta. Nukuin kaksissa housuissa ja kaksissa villasukissa, huppari ja pipo päällä, ja silti palelin. Onneksi pakkanen sitten lauhtui ja saatiin kaikkia tulisijoja hyödyntäen lämpökin nousemaan ihmisille sopiviin lukemiin. Äitikarhu oli onnistunut taas jouluruoissa paremmin kuin hyvin ja landella oli hyvin valkeaa ja kaunista. Sitten olikin taas edessä paluu arkeen..
Tällä hetkellä vihaan tota remppaa ja muuttoa niin saatanasti, ettei meinaa henki kulkea. Koko ajan tulee vain lisää ja lisää jotain, aikataulut vaan paukkuu ja jengi jeesustelee jotain baaritiskiä ja keittiön saumojen uusimista, vaikka nyt haasteena on se, että saadaan jo nämä käynnissä olevat projektit joskus loppuun, raahattua kaikki kamat sinne ja luovutettua vanha kämppä vuoden vaihteessa. Oon repinyt kohta kaiken tukan päästäni ja olen akuutin stressireaktion kourissa, ja Pörri vaan maalailee taivaanrantaa, millaiset ledivalot sen baaritiskin päälle tulee. Voi jumalauta. Jos mä joskus mietin vielä mitä tahansa remonttia tai muuttoa, niin lyökää niin kovaa ja niin monta kertaa, että tulen järkiini. Lisäksi tässä syö myös se, että vaikka teen sellaisia hommia ja sellaisia määriä, etten usko että kukaan tuntemani tyttö tekisi, niin en saa yhtään tunnustusta tai kannustusta. Kaikki vaan tahtoo kertoa miten kyllä nekin on pessyt vitusti pyykkiä ja nukkunut saatanan huonosti tai ollut enemmän remppaamassa. Mulla on fiilis aivan vitun mennyt. Luin horoskooppikirjasta, että merkkini rapu reagoi valtaisan stressitilanteen äärellä joko joutumalla kofeiinikoukkuun tai ratkeamalla ryyppäämään. Täytynee varmaan koittaa tota jälkimmäistä kun eka ei toimi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
