Tänään olin jäätävän morkkiksissa eilisestä. Sinänsä syytä ei olisi mitenkään erityisen paljon, mutta kuten todettua, morkkikset ei aina noudata mitään sääntöjä. Syynä voi olla myös se, että Pörri oli varsin vittuuntunut kun (taas) katosin dokaamaan ilmoittamatta sille mitään ja tulin himaan tuhannen päissäni. Lisäksi hukkasin toisen sen joululahjaksi antaman helmikorviksen, enkä ole vielä edes uskaltanut tunnustaa sitä. Mä oon joskus tosi paska tyttöystävä.
Morkkiksesta ja kauniista ilmasta johtuen lähden kohtuu aikaisin tallille, tuskanhikoilin ajaessani ja päässä jyskytti. Paukis oli hyvällä tuulella, se rakastaa olla ulkona, ja tänään se kuumuudesta johtuen oli suorastaan leppoisa. Päätin vielä pestä sen, ja se käyttäytyi koko toimenpiteen ajan kuin antikristus. Ulkona annoin sen syödä ensimmäisiä ruohonkorsia ja sen turkki kiilsi puhtauttaan lähes metallisella tavalla. Kun olin lähdössä, yksi tallikaverini kutsui mut ihan extempore istumaan hetkeksi pihalleen lasilliselle. Hetki muuttui viisituntiseksi lounaaksi, aurinko paistoi ja emännän kaksi koiraa telmivät Punkin kanssa. Juoruiltiin kaikki parhaat jutut ja puhuttiin viisauksia, parannettiin maailmaa. Viihdyin todella hyvin ja morkkis alkoi hälvetä, olo oli jopa hieno. On upeaa, kuinka joskus tapahtuu sattumalta jotain juuri sellaista, mitä kaipaa kipeimmin.
Nyt juon Fresitaa hiukan tärisevin käsin, odotan Pörriä kotiin ja aion olla sille ihan tosi kiltti. Poskipäillä tuntuu edelleen aurinko.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mä en näkis, että sä olet "joskus tosi paska tyttöystävä". Onhan se vähän roistoa hävitä ja kadota ja olla mystisesti hukassa, mutta mun mielestä paljon saa anteeksi, kun sen jälkeen on se maailman paras tyttöystävä ja tekee kaiken taas hyväksi.
olipas kivasti sanottu capri :) oon mä kyllä toisinaan vähän turhan veijarimainen, mutta onneks kanssa tosi kova hyvittelemään, eli ehkä se jää plusmiinusnollalle. toivotaan ainakin.
Lähetä kommentti