keskiviikko 4. kesäkuuta 2008

Oh, bloody oh!

Kuten olen aikaisemmin maininnut, en mieluusti tee mitään, missä en ole ainakin keskitasoa parempi. Tällä hetkellä mua ahdistaa suunnattomasti se, etten olekaan niin ilmiömäisen etevä kirjoittamaan tota opparia kuin olen aina kuvitellut; jotkut osat siitä ovat suorastaan kammottavan huonoja. Sanat eivät järjestäydykään itsestään mitä intellektualleimmin, ja lisäksi tänään iltapäivällä aion leiriytyä kirjastoon hyödyntämään elektronisia lähteitä, joiden hakemisessa olen myös oikeasti huono; tähän asti olen vain vältellyt sitä ja uskotellut itselleni, että osaisin jos vain tahtoisin. Paitsi että tämän tekeminen on oletustasolla jo ikävää ja työlästä, joudun myös nöyrtymään ja tunnustamaan puutteellisuuteni useilla eri osa-alueilla. Kauhean kivaa kun perfektionismi kääntyy näin pahoin itseään vastaan, musertaen oletukset ja ennenkaikkea ylpeyden ja itsetunnon. Tämä homma tekee mut kauhean epävarmaksi, en oikein tiedä mistään mitään enkä uskalla tehdä ratkaisuja, koska ei ole ketään keltä kysyä. Vaikka kai lopulta kaikki kääntyykin parhain päin, tai ainakin loppua kohti, en koe oloani kovinkaan miellyttäväksi juuri nyt.

Lisäksi tottakai auringon on paistettava juuri nyt, kun en saata poistua oikeastaan ollenkaan sisätiloista. Tänään menen kyllä parhaina aurinkotunteina vähän koutsaamaan, vaikka luultavimmin silloin alkaakin sataa rakeita. Eihän tässä auttaisi kuin rauhoittua, mutta kun eihän hevostakaan voi pakottaa juomaan. Ja ne, jotka tuntevat tuon vain sananlaskuna, voin kertoa, että todellisuus on juuri noin; toisin kuin siinä kaskussa, jossa yhdistetään potkiminen ja rakkaus.

6 kommenttia:

Kesäminkki kirjoitti...

näin juuri, eikä hevosta käy myöskään pakottaminen syömään. perseestä, koiran saa aina kammettua vaikka alleen väkisin ja sitten syötettyä / juotettua.

ja tosiaan, kyllä se siitä ja this, too, shall pass. maailmanhistoria ei tunne yhtään ihmistä, joka nauttisi oppareiden / gradujen / vastaavien ponnistelujen saattamisesta maailmaan. siitä sen arvo osin koostuukin: on niitä, jotka pystyy vaikka vituttaa (sä, taalasmaa, reino) ja niitä, jotka ei (mä. esim.). you go, girl!

Anonyymi kirjoitti...

Mä en todella nauttinut opparin tekemisestä, enkä käyttänyt yhtä ainotta elektronista lähdettä, jos ei oteta huomioon intternetin ihmeellistä maailmaa. :) Ilmankin selvisi - mutta ehkä mulla vaan oli lepsu ohjaaja. Jotkut kai vaatii väkisin niitä vääntämällä väännettyjä lähteitä.

Hevoset on ihania. Haluan taas ratsastamaan!

Lilith kirjoitti...

Elektronisten lähteiden merkkaus haisee.
Minä menin aivan kriisiin kun sain työni tekstin ohjaajalta takaisin. Kävi mm. ilmi, että en osaa välimerkkejä. Pilkun käyttö on lopetettu kannattamattomana. En olekaan niin hyvä kirjoittaja kuin mitä ajattelin.

Tässä muuten ihan tolkku linkki:
http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/
Hyviä vinkkejä mm. tieteellisen tekstin kirjoittamiseen.

nuunis kirjoitti...

lilith, mun tarvinnee varautua samaan kohtaloon ainakin pilkun kohdalla kyllä sitten.. kiitos linkistä, siinä oli oikeasti pointteja! :)

ja cherppa, mulla on pari sellasta aukkokohtaa tossa, pakko koittaa jostain löytää jotain niihin vielä; mä en kyl kans tajua, että väkisin pitäisi niitä olla. niin ja ratsastaminen on kyllä kivaa!

ei kun kirjastoon, saatana.

Kesäminkki kirjoitti...

joo, mäkin tiedän mille toi pilkulla pataanveto tarkoittaa! me ollaan lukihäiriöisiä kaikki, kuin oikein silmiin katsotaan... mä en kyllä tajua, miksei ne opskat arvosta ennen kaikkea sisältöä sen muodon ollessa toissijaista, kuten se elämässäkin on.

Lilith kirjoitti...

"Pilkulla pataanveto" niiin osuva ilmaus! *nauraa*

Mä laitan kyllä paljon painoa oikeaoppiselle ilmaisulle, se on mun mielestä ihmisen sivistyksen mittari.
Siksipä olikin niinko lekalla lyönti kun oma teksti tuli yhtenä punakynän viivana takaisin.