Tänään yritin parhaani mukaan piristää sekä motivoida itseäni ostamalla Reebokin Classic Birthstone -lenkkikengät, ja hetken olinkin onnellinen. Aina kun näin ne jostain ikkunasta heijastuksena, en voinut olla tanssittamatta niitä jaloissani pikkuisen; ja sitä paitsi se Stadiumin poika, joka mulle nouti sopivankokoisen parin varastosta, oli aivan järkyttävän hyvännäköinen, ja naurahti hymyillen mulle, kun sanoin että "mä NIIIIN otan nää".
Sitten se alkoi taas. Elektroniset lähteet, pisteet aina sulkeiden väärillä puolilla, hukkareissu kirjanhaussa, suomennosvaikeuksia, itkunpurskahdus, post-it -lappuja enemmän kuin Duudsonien källikoulussa. Onneksi tämä on päättyvä projekti, koska olen ihan nuuskana.
Olen ilmeisesti tänä vuonna syntymäpäiväni hetkellä Hollannissa. Toisaalta se osuu ihan tavalliselle viikonpäivälle, tarkemmin sanottuna tiistaille, joka olisi muutenkin huono päivä viettää synttärijuhlia, koska se on osoittautunut ilmapiiriltään uudeksi maanantaiksi. Varmaankin aikaistan kekkerit siis juhannukselle, vaikka niitä ei tietenkään ole, jos en saa tätä sotkua selvitetyksi ja jäsennellyksi siihen mennessä.
Mikään ei oo hyvin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
ärh mikä päivä sulla :( mitä muuten meinaat jussina hommastella, onko teillä kemut tai jotain tiedossa?
niin ja älä luovuta, potkit esim. käkättimeen sitä perkeleen opinnäytettä. ja ohjaajaa myös, tarpeen vaatiessa.
hih, sun sanavahvistukset on jotenkin lapsekkaan jokeltelevia: gbuiidu
Jos alkaa tuntua liian vaikealle, tee kuten me kaikki hyvin tehneet ja jätä leikki kesken. :D
itseasiassa jussiksi ei ole tiedossa mitään, jotenkin en uskalla yhtään juonia, koska nään jo sieluni silmin itseni istumassa juuri tässä ja tehden tätä samaa. onks minkillä sitten juonta jo?
älä miero ees sano noin. on liian hyvänkuuloista, enkä siksi halua edes ajatella keskenjättöä.
niin ja meidän ohjaaja on sellainen ihana setä, jota napolinpataan en saattaisi tempoa. ehkä itken sen olkaa vasten kuitenkin sähköpostitse.
Pitää muistaa että kukaan ei ole tehnyt opinnäytetyötä/gradua niin että se olisi ollut kivaa.
Se on vittumaista vääntämistä viimeiseen pisaraan.
Naurettavinta on se, että nyt niinko jotenkin konkretisoituu se, että arvostaa koulutusta. Aiemmin olen pitänyt opiskelua vähän sellaisena neppailuna, että kyllähän nyt kuka hyvänsä täällä istuis ja suorittelis tenttejä.
Mutta siitä huolimatta, jokainen niistä töistä on ihan naurettavaa soopaa. Turha kuvitellakaan että niillä olisi kymmenen vuoden päästä jotain arvoa.
Siis nyt! Meidän mahtavalla ja universaalisesti yleispätevällä syväanalyysillämme on TODELLAKIN arvoa vielä 2060-luvullakin (itse asiassa se on todennäköisesti nostettu klassikoksi).
I hear your desperation.
Ainakin tää on mulla tappanut innon jatko-opintoihin pariksi vuodeksi. Jo taas maistuu duuni ja palkka jahka tästä...
Näinpä, Panu, niin minunkin työlläni!
Mutta ihan oikeasti mulle on opettajien taholta tyrkytetty sellaista soopaa että entä jos tätä luetaan vaikka Keiteleellä, entä jos tätä lukee vaikka joku päiväkotilapsi niin miten se tajuaa tän kohdan.
Ja tekis mieli huutaa että kuvitteletteko te tätä jonkun oikeasti lukevan. Mutta ei auta itku, korjattava on.
Nyt täytän itsearviointilomakkeen, laitan tiedostot matkaan ja kädet kyynärpäitä myöten ristiin että seuraavaksi lähetän nämä painoon.
ihanaa vertaistukea täällä :) mä pidän kanssa lilithille kovasti peukkuja!
huoh. nyt siis ei kun tsemppiä. ei auta kun nepata niitä pilkkuja taas, ja sitä paitsi tapasin eilen mun ja panun yhteisen tutun, joka oli saanu lapsen kirjoittamisen aikana ja silti pystynyt siihen. se muuten terkutti sua panu kovasti!
Lähetä kommentti