maanantai 9. kesäkuuta 2008

oladjafhkaflekjhcfaödla

Sain tänään aivan äsken tekstiviestin itselleni tuntemattomasta numerosta, ja siinä sanottiin, että "näin susta kivaa unta viime yönä". Vastasin tapani mukaan ISOLLA KIRJOITTAEN, että nyt on kyllä nähty jostain ihan muusta, tai ainakin numero on väärä. Sitten tuntematon henkilö huomaavaisesti "pahoitteli häiriötä", mutta laittoi vielä irstaan ":p" hymiön siihen perään.

Olin eilen pumpissa ja solariumissa. Koska toissapäivänä myös värjäsin hiukset vielä vaaleammiksi, on aivan näinä hetkinä tilanne muuttuva sellaiseksi, että kaikki alkavat puhua mulle ruotsia. Etenkin, jos laitan vielä helmikorvakorut. Toivottavasti en kuitenkaan ole rusketukseltani ihan niin oranssi kuin keskiverto-Malin.

Pidän muuten vilpittömästi EuroShopper-kahvin mausta. Tunsin oloni huojentuneeksi, kun jokin aika sitten jossain muistaakseni niinkin tieteellisessä julkaisussa kuin Iltalehti tai -Sanomat tultiin samaan tulokseen; makuaistini oli tallella ja toimi jotakuinkin normaalisti, tai ainakin samaan tapaan kuin arvoisalla raadilla, joka toisaalta voi olla kaikkea muuta kuin normaalia.

Fiilarit ovat muutenkin noususuhdanteiset. En ole enää aivan hermoraunio tai saa tärinä-, itku- tai raivokohtauksia ihan noin vain. Ainoa, mikä hiukan riepoo, on se, että joudun tekemään Kelalle taas jonkun selvityksen siitä, että niiden tarvitsisi antaa mulle rahaa. Miksei ne vaan voi antaa, niinkun muillekin? Mua vähän hävetti tankata missä mun kesäkuun opintotuki on perusteluna oikeastaan vain se, että kaikki muutkin sai, koska se ei ole kovin tasokasta argumentointia, vaikka hyvin relevanttia se kyllä on.

Mua vähän harmittaa, että punainen mummofillarini, joka on kotoisin Venäjältä ja sen nimi on Natasha, on aika kiikkerä laite ajella. Siihen varmasti vaikuttaa myös se, etten viime vuosina ole juurikaan ajellut pyörällä ja se, että olen äärimmäisen heikko hapenottokyvyltäni, ja pystyssä pysyminen on huomattavasti vaikeampaa kun vauhti hidastuu, kun ei jaksa polkea. Ehkä tähänkin täytyy vaan koittaa integroida jonkinnäköinen kehitysnäkökulma, ja ehkä voisin täyttää Natashan renkaita vähän enemmän sekä nostaa tankoa, koska luulen, että ne sekä kevittäisivät polkutyötä että tekisivät ajokokemuksesta tasapainoisemman.

Lisäksi mun pitäisi soittaa romuttamolle, josko ne hakisivat punaisen paholaisen eli Lilyn viimeiselle matkalleen, sillä Lily on kiistatta tullut tiensä päähän. Vähän surullista, mutta onneksi olen totutellut tähän puolisen vuotta, jona aikana se ei enää ole ollut ajokuntoinen eikä siihen oikein ole edes päässyt sisään enää.

3 kommenttia:

Mierolainen kirjoitti...

Jes! Nythän voidaan sitten alkaa hieroa autokauppoja!!!

panu kirjoitti...

Mun sisko vähän mietti pitäisikö meidän rakas Rellu haudata Lilyn kaa samaan aikaan. Voitais pukeutua musta-punaiseen (Rellu on musta), juoda camparia ja salmaria ja ihmetellä sitä, miten raskaalta tuntuukaan luopua KASASTA metallia.

PS. Kun iskä myi meidän vanhan Volvon ysärinä, mä itkin katkerasti. Ja olin jo ihan iso :S

nuunis kirjoitti...

oo, teemabileet! onneksi noi värit on punanen ja musta niin on aika helppo löytää just täsmäävää juomaa niinkun. musta tuntui muuten kanssa sen paskan volvon myyminen ihan sairaan pahalle, muistan kun silitin sitä vikan kerran, mutten sentään itkenyt. hyvä kyllä et on tunteita, öö, metallia kohtaan?