Luin tänään Stephenie Meyerin kirjoittaman kirjan, jonka nimi on Houkutus. Se oli satumaisen ihanin lukemani kirja pitkään, pitkään aikaan. Se kertoo tytöstä, Bellasta, joka ihastuu Edwardiin, joka on vampyyri; näistä aineksista ei voi tulla kuin hyvä kakku. Vampyyrit tämän kirjan ja vaikkapa Veren Vankien tyyliin ovat hyvin kiehtovia, ja nimenomaan kauniita; sillä adjektiivilla niitä kirjassakin useimmiten kuvattiin.
Luin ekat sata sivua duunissa, ja niiden aikana ihastuin itsekin Edwardiin; sen ominaisuudet oli kuvailtu niin hyvin, että toisinaan melkein punastuin tai hymyilin itsekin Bellan ohella. Myös ihastumisen tunne, sen hengensalpaavuus ja melkeinpä fyysisenä kipuna tuntuva jännitys ja kihelmöinti oli kuvattu mahdottoman todentuntuisesti. Lisäksi vampyyrien ominaisuuksia oli keksitty nokkelasti ja miellyttävän yllättävästi, ja niiden liikehdinnän ja ulkonäön kuvaukset olivat suosikkejani. Pitkästä aikaa saatoin helposti kuvitella oikeastaan jokaisen henkilön elävästi; tietysti ne näyttävät mun mielessä joltain julkkikselta tai tuntemaltani ihmiseltä, mutta kaikissa oli niin selkeitä piirteitä, että ne muodostuivat jo kirjan alkumetreillä tekstin kautta eläviksi pääni sisällä.
Toisinaan kirjan kieli oli hiukan naiivia ja liian helppoa, mutta toisaalta aiheen ollessa fiktiivinen, oli se myös tietyllä tapaa perusteltua ja hyvin siihen sopivaa. Luettavuus oli erinomainen, ja tavallaan myös näistä syistä koko kirjan läpi kantava rakkausteema pelkistyi juuri niin kauniiksi ja vilpittömäksi kuin se parhaimmillaan voi olla. Pitkään aikaan en ole näin vahvasti ollut kyvytön lopettamaan lukemista. Houkutus sai tuntemaan perhosia vatsassa, pidättämään hengitystä, huokailemaan ihastuksesta sekä hymyilemään kauneudelle; se oikeasti koukutti ja eteenpäinlukemisen himo oli vastustamaton, aivan kuten vampyyrilla verta kohtaan. (Tätä latteutta ei vaan voinut olla käyttämättä, anteeksi.)
Suosittelen täysii, vaikka sitten kyllä alkaa harmittaa, ettei vampyyreita oikeasti voi deittailla, tai vaikka voisi, niin mikä olisikaan se todennäköisyys, että juuri minä olisin kaikista komeimman vampyyrin sadan vuoden aikana tapaamista ihmisistä ainoa riittävän kiinnostava. Huoh.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ah <3
Se on vissiin luokiteltu nuorten kirjaksi, että siitä naiivi kieli...mutta kun sitä kauhistuin, niin kirjakaupan täti sanoi, että sitä ostaa aikuisetkin itselleen ihan sikana, ja että se itsekin diggaa siitä hirmuisesti. Ja saatana sentään, kenee kiinnostaa? (Kene on tyhmä!)
Kun ja jos tuo opinnäytetyökikkare on tehty (tällä tahdilla never, tosin, en oo tehnyt tänään mitään...), hankin: 1) ainakin kaksi tuotantokaudellista Buffya 2) Uuden Buffy-sarjiksen 3) Ton kirjan jatko-osan jonka nimi on Uusikuu 4) punaviintä veriefektejä varten.
Mietin tänään muuten juuri, että pitäisi ehkä hankkia ne Anne Ricet uusiksi, kun jätin edellisen kokoelmani männävuosina Jenkkilään. Saattaisivat maistua ihan uudella innolla nykyään!
Ai niin ja eiks ollutkin upeeta, kun ne pelasi sitä pesistä ukkosella, ja MIKSI?
Plus et mä olin oikeesti ihan sikamaisen peloissani siinä lopussa, hrrr.
Lähetä kommentti