lauantai 14. kesäkuuta 2008

Kenee kiinnostaa

Keksittiin aikoinaan entisen kämppikseni Mrs. Smithin kanssa sellainen läppä, että Jonku ja Kene on sellaisia, joita voi aina syyttää. Useimmat esineet on Jonkun, tai jos ne ei ole Jonkun, niin en tiedä; Kenen. Vaikka se ei ihan suoraan noin toimi, tekee se siitä vielä hauskempaa, koska tietyillä painotuksilla sen saa kuulostamaan sille, ja sitten taas Mrs. Smithin kanssa kikatettiin. Juotiin silloin aika paljon, ja siksi varmaan tehtiin niin usein ilman muitakaan näkyviä syitä.

Jotenkin musta tuntuu, ettei mulla ole kauhean kiinnostavaa asiaa. Kiinnostavaa on yleensä jotkut suuressa mittakaavassa merkitykselliset asiat, tai sitten päinvastoin yksilöä kohtaava suuri tragedia, joka vaikkapa helpoimmassa esimerkissä särkee sydämen. Kiinnostavaa on keksiä oikeasti hauskoja juttuja, tietää jotain insidea ja kertoa siitä koodinimillä, kritisoida julkkiksia hassusti mutta innovatiivisesti tai muuten vain olla mielekästä luettavaa tai helppoa kuunneltavaa (pakollinen YUP-piilo, koska koen tarvetta mainita sen, kosken pidä siitä, vaikka varmaan pitäisi, koska ne on sentään kiinnostavia). Meinaan kirjoittaa kokoajan kantasanan "kiinnostava" vain yhdellä iillä, ja se jos joku on ironista, sillä se on merkinnän eniten hoettu sana kuitenkin. Voisin myös alkaa tuntea kiinnostavia ihmisiä, ja voisin kertoa niiden juttuja ominani, mutta niiden täytyisi siis olla uusia kiinnostavia ihmisiä, enkä saisi kertoa niille blogistani tai mistään blogeista, koska varmaankin ennemmin tai myöhemmin ne niihin kopioimiini juttuihin törmäisi, ja sitten.. No ei kiinnosta mitä sitten. Kinnosta.

Tänään olisin tahtonut potkia Lilyyn lommoja, koska se kohta menee kuitenkin romuttamolle, mutta viereinen tie ja sen viereinen kevyen liikenteen väylä ovat jatkuvasti täynnä ihmisiä, jotka tuijottaa. Kun vähän potkin sitä, heti joku naapuri pysähtyi luhtikäytävään kyttäämään. Melkein huusin; "mitä sä tölläät, häh, vittu tää on mun auto ja mä heitän siihen vaikka kalkkunan ikkunasta sisään, tuutko kattoon paperit mitäh, hei", mutta sitten alkoi sataa. Koska aina telkkarissa romutetaan autoja, niin olisin tahtonut tietää, kuinka helpolla ne oikeasti menee rikki, saako tyttönenkin niihin lommoja sekä kuinka paljon niiden tekeminen sattuu eri raajoihin. Mutta ei sitten, kivaa että tämäkin kiinnostava aktiviteetti minulta on nyt viety.

6 kommenttia:

Kesäminkki kirjoitti...

kinnostavaa, kerta kaikkisesti.

mitä vähemmän lukee muiden blogeja, sitä kyvykkäämpänä itseään pitää. mä olen lukenut viime päivät niitä uusia löytämiäni ja tunnen oloni yhtä älykkääksi kuin keskimääräinen taikintatiinu. esim.

ja kyllähän autoon aika helpolla lommoja saa, kierähtää esim. peppuli eellä siitä konepellin päältä niin johan tulee kummasti koveruutta.

äh. kuNpa ei satais.

nuunis kirjoitti...

mitäh, kyllä toi kierähtelykin on tekniikkalaji, koska toisinaan makoilen ja vietän aikaa autojen yllä, enkä koskaan oo saanu yhtään lommoa edes kattoon, vaikka sen luulisi olevan pehmeä.

mustakin tuntuu muuten IHAN taikinatiinulle.

nuunis kirjoitti...

niin ja kuNpa ei sataisi. onneks ei olla siellä provinsseissa.

keksin muuten, ettei mussa ole sellaisia kulmia tai kovia kohtia, ja siksen saa lommoja, vaan etenen pellillä kuin barbapapa.

Kesäminkki kirjoitti...

hei mäkin oon tosi loiva yleisilmeeltäni, ja uskoisin että silkalla painovoimalla saisin pellit luttuun.
en jaksa tänään enää kokeilla. vihaan muutenkin kaikkia, paitsi just erityisesti sua <3

ja öö. kiva ettei tarvi nukkua taivasalla.

Mierolainen kirjoitti...

Mä haluaisin kanssa olla kiinnostava. Elämä polkee niin paikallaan, että täytyy varmaan alkaa tietoisesti valehdella blogimerkinnöissä. Kuten vanha sanonta kuuluu: "Kun savolainen puhuu, vastuu siirtyy kuulijalle." Se on kiinnostavaa. :)

Kiitos muuten YUP-viittauksesta.

nuunis kirjoitti...

jep, se olikin vähän sulle miero se yup. ja tosiaan, ehkä mäkin alan juksuhuijailla, se ei ole suoranaista valehtelua kumminkaan, sitäpaitsi aina kaikissa kouluissakin korostetaan lukijalähtöistä lähdekritiikkiä, eli menkää itseenne.