tiistai 28. helmikuuta 2012

Ruokaa laittaessa puskit aina salsamuussei

Olen lueskellut läpi kirjoituksia, joita kirjoitettiin meidän Blogistanian kylän hegemonian aikaan, eli vuoden 2008 korvilla. Ensin luin läpi tätä omaa rimpuilua, jossa mukana oli myös Panu, ja sitten sen loputtua satojen merkintöjen päästä olen siirtynyt Minkin merkintöihin, ja vielä on jäljellä Mierokin. On jännä huomata, että kaikki oltiin silloin aika erilaisia. Hankalina hetkinä kaipaan siihen aikaan takaisin; kun oli enemmän sosiaalista kanssakäymistä, ensin livenä ja sitten sitä vielä spekuloitiin kukin omissa blogeissaan. Siellä on tallennettuna hienoja pieniä nyansseja ja yhdentekeviä sattumuksia, jotka laukaisivat usein kokonaisen bloggauksen. Siellä on ihan kaikkea. Se on vähän niinkuin satumaa, jossa on myös ne alueet, joihin ei kannata mennä, vähän niinkuin Harry Potterissa on se metsä. Ja missä nyt mitäkin on.

Sellaisen huomion tein siellä myös, että olen itse ollut todella ärsyttävä kommentoija. Okei, toisinaan myös myötätuntoinen, kantaa-ottava tai hassu, mutta joskus myös niin vammainen etten tajua, etten saanut siitä koskaan selkääni. Nykyisin ehkä tämä on mennyt toiseen ääripäähän, sillä on olemassa henkilöitä, joiden kanssa keskustelemistä lähestulkoon pelkään tylpässä mielentilassa, koska onnistun aina suututtamaan ne ilman aikomusta taikka tajuamistakaan. Kaipaan kyllä vähän sellaista itsevarmuutta, mitä ne provosoivat kommentit ilmentävät. Jotenkin on alkanut tulla kai vähän vaniljaksi.

En ole sinänsä katsonut Putousta, mutta sen finaalijakso pyöri tuntemattomasta syystä taustalla viikonloppuna. Hassu kohta, jota voisin itsekin käyttää joskus, oli se kun Leena Hefneriltä kysyttiin pitääkö tämä lapsista. Leena Hefner reagoi kysymykseen huudahtamalla; "Hyi! Pidän!", joka oli mielestäni ihan mahtava jotenkin.

7 kommenttia:

Kesäminkki kirjoitti...

miksei me nykyään enää ikinä nähdä? mikä meille on tullut?

Anonyymi kirjoitti...

Sama. Miksei?

En pystynyt todistamaan etten ole robotti kun vasta kolmennella yrityksellä. Pelottavaa. Olenko siis kaiken muun hyvän lisäksi muuttumassa robotiksi?!

Sakke

nuunis kirjoitti...

no niinpä, sama kyssäri. miksi ei?

nuunis kirjoitti...

otin muuten ton sanavahvistuksen pois käytöstä, koska se on ihan sairaan raskas, mut jos robotit alkaa ihan sikana kommentoida niin annan saken numeron.

Odeon kirjoitti...

Ite ootte! Kantaa-ottavaa ei kyllä varmasti kirjoiteta muuten noin, mutta en jaksa ottaa kantaa tämän enempää siihenkään, vaan selailen kieliopin lehtiä laiskasti kuin vuodentakaista Gloriaa. Ja yhdys sanat ovat taka puolesta. Nyt on tuokin kielikukkanen tuoto tähän kes kus te lun yh tey teen.

...

Pitää toki palata elämän tosiasioihin, kuten siihen, että hyvän viinin juominen on toki parhaimmillaan kotisohvalla, koska ulkona on vitun kylmä ja elämä paskaa ja sit on noita töitäkin. Talvisin Suomi on maa, jossa eletään erillään. Kesällä voi olla sosiaalinen. Tämä on vuodenaikoihin liittyvä asia. Kuka vittu haluaa nähdä kavereita kun voi jäädä kotiinkin? Onhan noille sosiaalisille hommille oma vuodenaikakin, ja se on kesä. Lopun vuodesta voi tuijottaa <3 omaan napaansa <3

Anonyymi kirjoitti...

Haha, miten NIIN on muututtu. :D

Mut on totta, että jotenkin tuntuu, et tälleen "aikuisina" ei koskaan näe ketään. Kaikki on vaan töissä ja kotona, tai jossain missäikinä. Silloin joskus oli aina seurue, nyt ei enää edes muista, miltä seurue NÄYTTÄÄ.

- P

PS. Sunnuntaina ois taas tarjolla jumppaa ja leivonnaisia. :)

nuu kirjoitti...

voi miten vitussa olen kirjoittanut kantaaottavan tavuviivalla? niin noloa et annan sen olla tuolla. teen joskus ihan käsittämättömiä kielioppivirheitä, noita menneitäkin kun luki niin ihan uskomatonta välillä. good grammar is hot ja meitsi häpeissään.