sheena is a motherfucker

nyt kun olen kokannut pastaa tuoreilla yrteillä ja muilla sellaisilla jupahtavilla ainesosilla kuin aurinkokuivatut tomaatit ja punasipuli ja käteni näyttävät jaloille kuin hirvet uusine kermansävyisine glitterrakennekynsineen, tunnen taas oloni ihan ok ihmiseksi. kaksi viimeistä viikonloppua olen bilettänyt kuin raivo härkä, molempien yhtenä yönä en ole edes tullut kotiin ja vieraat pojat ovat kehuneet tissejäni kyllästymiseen asti. olen vähän kuin ne omien tyttökaverien poikaystävät, jotka käskin jättää heti; villi, arvaamaton ja viinaanmenevä. oikeastihan olen kyllä vaan tylsä, joten toisinaan tälläinen rälläys tehnee ihan hyvääkin. en kyllä ole varma, että kenelle.

hyvä asia on se, että festareilla myydään maailmaaparantavaa kinkkiruokaa, koska se maistuu mätölle muttei turvota naamaa kuten perusroskaruoka. esimerkiksi makkaraperunathan ovat seuraavana päivänä ihan selvästi naaman ihon alla sellaisinaan. söin kyllä mcfeast-aterian plussana sunnuntaiaamuna katsellen nikke knattertonia mieron kanssa, mutta haloo kukapa meistä olisi täydellinen. ei mennä tähän nyt.

mennään bändeihin. siksi ettei mulla ole muutakaan sanottavaa, muttei sitä tarvitse kenenkään tietää. lauantaita ei olisi voinut aloittaa hanoi rocksia paremmin. hyperaktiivis-maaninen mike on vain mahdottoman reipas ja viihdyttävä. en tiedä, miksei me katottu tiger armya, taidettiin olla vodkahedelmäpiknikillä, mutta eihän aina voi voittaa. kent oli aivan ihanin, eikä vähiten siksi, että lopuksi taivaasta satooi paperisilppua. tai käsitän kyllä, ettei se oikeasti tullut taivaasta, sieltä tuli vain vettä, mutta se ei haitannut oikeastaan yhtään; sai vain olla ilmiselvästä syystä hiukan rähjäisen näköinen. von hertzen brothers kuulosti kaukaa hyvälle. omalta osaltani koviten odotettu him oli mieletön, liikutuin alussa kyyneliin ties mistä kaikista syistä. ja siihen oli osaltamme hyvä lopettaa ensimmäinen päivä festarien osalta. itsehän jatkoin vielä baariin, kunhan minkki oli ensin meikannut mut, olin rikkonut yhden toimarin sukan ja herratiesmitä. illan lopuksi maksoin saksalaisten vaihtarien taksin, koska mulle tuli paha mieli, kun keli oli niin paska; hyvyyshän vaan pursuaa musta.

toisen päivän aloitin siis mieron sohvalta edelläkuvatuilla tavoilla. sitten tepastelin olvi-merkkinen olut kädessäni junaan. sitten pääsimme festaripaikalle ja söimme panun kanssa jäätelöt. aloitimme katselemalla kamelotia, jonka eteerinen naissolisti sai iholle kylmiä väreitä ja muutoinkin olimme innoissamme. volbeat rokkasi myös enemmän kuin paljon, ja laulajalla oli paljon tatuointeja. disco ensembleä olin kovasti odottanut, ja ne olikin ihastuttavan hulluja, ja edessäni istui tyttö, jolla oli ihana kihara tukka. sitten oli alamäen vuoro, kun kuulimme vahingossa lauri tähkää ja special guestia elastista, kaljahanoilla luki ettei electron enää käy, mutta pelastuimme jalluteltassa ja musiikkikin loppui. soilwork oli ihan ok, vähän tavallinen. opeth oli huisa, mutta siinä kohtaa väsy, märkyys ja kylmyys alkoivat ottaa voittoa, joten jossain kohtaa oli vain pakko alkaa kotimatkalle.

ensi viikonloppuna sitten ne häät, toivottavasti jaksaisin vielä.