every rose has its thorn, just like every night has its dawn

kuten minkki jo totesi, meidän suosikki voitti rock of loven. eilen sain myös ystävältäni selville, että bret michaels on laulaja sellaisessa bändissä kuin poison, joka oli glam rockin pioneereja. otsikkona siteeraankin yhtä poisonin kuuluisinta laulua kuulemma.

näin lauantaina ihmisen, joka oli maalannut naamaansa heath ledgerin jokerimeikit. se näytti kummallisen pimeässä, selvästi syksynmakuisessa illassa todella kammottavalle seistessään pahaenteisen näköisenä ratikkapysäkillä. sain oikein kylmiä väreitä. en tiedä, olisko näky ollut yhtä vaikuttava ilman heathin tragediaa, ja siitä johtunutta seikkaa, että tuhriintuneet jokerinkasvot ovat näkyneet varmasti jokaisessa batmanista kertovassa lehtijutussa; niitä kuvia katsellessa ei voi olla ajattelematta, että toi on oikeasti kuollut, ja sellainen on aina tietenkin kamalaa, varsin epätodellista ja tietyllä tapaa ymmärryksen tuolla puolen.

muutoin olin koko viikonlopun oikein hyvä tyttöystävä. kuskasin poikia ympäriinsä skeittauksen sm-kisojen merkeissä, petasin vieraille petejä enkä vinkunut, vaikka tänne lappasi kunpanakin yönä enemmän tai vähemmän porukkaa vaihtelevasti erilaisten päihdyttävien aineiden vaikutuksen alaisina. ei mun kyllä tehnytkään mieli siitä natista, sillä musta on kivaa, että pidetään hauskaa. tällainen viikonloppu oli mun velvollisuus, ja ilostuin kovasti kun yösijasta ja valmistetusta aamiaisesta kiitettiin. tein kaiken siis mieluusti, enkä todella oikeasti kaipaa muuta kiitosta kuin sen sanan. toiset ei taasen sitä osaa ollenkaan; sellaisille henkilöille tekee asioita pelkästään hyvää hyvyyttään, jopa siinä määrin että se toisinaan aiheuttaa itselle epämukavuutta ja kiirettä, ja silti se otetaan ihan itsestäänselvyytenä vastaan. toisinaan tekisi mieli räpsähtää tällaisten naamalle, etenkin silloin, kuin ei olisikaan kerrankin aikaa ja joutuu kieltäytymään hyväntekeväisyydestä, ja nämä tyypit ottavat ilmiselvästi siitä nokkiinsa. kaikki ei vaan osaa, ei sillä että itsekään aina osaisin, mutta se johtuu vain siitä, etten tajua. arvostan todella sitä, että mun eteen tehdään asioita ja joku siirtyy omalta mukavuusalueeltaan vain mun tähden, vaikka ei olisi pakko. vaikka kiitos siis joskus unohtuisi, muistan tällaiset ikuisesti ja pyrin tekemään aina takaisin mahdollisuuksien mukaan.

olen myös nolottavan innoissani siitä, että sekä big brother että idols ovat aluillaan. pidän kovasti tositv-sarjojen katselusta, koska katson vain juuri sitä helppoa katseltavaa mitä se on, en katso syvemmälle tai mieti mitään enempää tai pidemmälle. päätin myös, että kun saan ensimmäisen kerran liksaa uudesta työstäni, tilaan helsingin sanomat. pidän sen lukemisesta kovasti, ja aionkin herätä joka aamu lukemaan sen, koska ehdin siihen vielä entistä enemmän mieltyä ja tottua nykyisen työni kahvitauoilla. niin ja alan tietysti heti säästäää sitä prätkäkorttiakin varten.

on muuten jännää, kuinka toisinaan itseluottamus on aivan nollassa, vaikka siihen ei ole mitään syytä, vaan oikeastaan kun alkaa ajattelemaan, on helposti löydettävissä jopa vastakkaisia todisteita. itseluottamus on nimenomaan sellainen asia, ettei sitä voi korjata oikeasti kukaan muu, jostain on vain itse löydettävä se balanssi ja ne asiat, joissa voi olla itsestään ylpeä ja sanoa vilpittä jee, meitsi!