dinner is served!

elämä on juuri nyt yhtä sinkoilua. ne pienet hetket, jotka vietän koneen äärellä, olen keskittynyt lukemaan muiden kirjoituksia, enkä siksi ole ehtinyt kirjoittaa omia; lisäksi ne tekstit on useimmiten niin hyviä ja kantaaottavia, etten ole viitsinyt omia päiväselontekoja alkaa tuskaisena luomaan.

tänään muistin, kuinka pidän sellaisista biiseistä, joissa on sydämen sykkeen kuuloisia ääniä. sellaisia ovat esimerkiksi u2:n beautiful day ja bon jovin (it's hard) letting you go, vain ensimmäisenä mieleeni tulevia mainitakseni. ne melkeen laittavat hetkeksi sydämen pamppailemaan omaa tahtiaan, kunnes se muistaakaan, mitä olikaan oikeasti tekemässä.

lisäksi taidan olla tullut jotenkin pääkaupunkiseuturakkaaksi, koska turussa oli mieleeni aika rumia ihmisiä, kun taas helsingissä, ja toisinaan myös espoossa ja jopa vantaalla bongaan suorastaan pysäyttäviä ilmestyksiä. aiemmin mulla oli huomattavasti enemmän silmää naisille, mutta nyt joko silmäni on kääntynyt temppumaisesti tai sitten muilla tavoin miehet ovat kuroneet tätä kiinni. nam, sanoisin.

tein tänään myös pitkästä aikaa ruokaa, oikean lämpimän aterian salaatin kera. pidän ruoanlaitosta kovin, ja tykkään tehdä sitä oikein paljon kerralla. mietin, olisiko tämä syy tehdä lapsia, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että mielummin kokkaisin urheilijanuorukaisille tai vaikkapa isoille ja vahvoille muuttomiehille, jotka eivät sitten kitisisi, että yök tässä on sipulia. nirsoilu on sellainen, etten meinaa millään kestää sitä, vaan koen vastustamatonta tarvetta hieroa sipuliruokaa kitisijän naamaan kunnes se alkaa itkeä. ja mielummin pelosta kuin sen sipulin tähden.

onneksi pääsen viikonlopuksi mökkeilemään, eli voin vain maata ja syödä ja juoda, jotka kaikki kolme ovat ehdottomia lempiaktejani ainakin juuri tällä hetkellä.