Tänään juon vain Jaffaa

Tänään ajaessani aivan liian aikaisin tallilta kotiin oli joku sadisti säätänyt niin, että hauras darramieleni pysyi ehjänä vain, jos kuuntelin Hansonin Mmmbopia repeatilla. Tilanne oli siis melko huono, ja siihen päädyttiin uutukaisessa Flamingossa, kunhan ensin olin etkottanut Minkin luona pullolla viiniä ja kemiläisten rekkakuskien kanssa fifty-fifty-suhteisilla vodkacranberryillä. Flamingo oli kai ihan hieno, mutta jonoa oli joka paikkaan aivan hävyttömästi; Minkin ja Kuosmiksen kanssa sisäänpääsyjonossa jätettiin pojat pitämään paikkoja ja mentiin viereiseen pubiin kaljalle. Siellä pidin silmäpeliä laulajattaren kanssa, joka lauloi ihania covereita. Jonottaneesta seurueesta vain lopulta allekirjoittanut pääsi ihan sisään asti, ja sieltä löysin kumma kyllä tuttuja henkilöitä. Bongasin myös BB-Riston ja BB-Minnan, joten hukkaan ei mennyt tämäkään reissu. Tunnustin tiirailleeni yhden työkaverini kroppaa ja puhuin sen kanssa myös muita ehkei niin mainitsemisen arvoisia asioita. Epäilin toisen työkaverini hedelmäkakkumaisia ystäviä homoiksi ja kiukuttelin jonottaessani tämän kanssa taksia. Päädyin nukkumaan myös sen tyypin luo Töölöön, enkä aikoihin ole ollut yhtä nolona kuin törmätessäni sen soluasunnossa tyttökämppiksiin pukeutuneena sen pojan vaatteisiin tyttöjen nyrpistellessä tietäväisen näköisinä, vaikka olivatkin väärässä.

Vaikka oli hurjan hauska ilta, niin mua ei kyllä ole tehty tuollaisiin lurexteinien luvattuihin maihin. Mielummin juon viskiä pikkuisissa räkälöissä, joissa holtitonta päihtymistään ei tarvitse kainostella ja joissa pääsee vessaan ja näkee illan aikana suunnilleen kaikki pubissa olijat. Musiikki ei raatele korvia, vaikka nyt kun alan miettiä, niin en muista yhtäkään laulua, jota tuolla olisi soitettu. Mutta joka tapauksessa.

Too little too late

Jos toisilla käy tasan onnenlahjat, niin en totisesti ole toinen. Paitsi, että olen niin onneton surkimus, etten pääse koskaan melkein työstä silloin kuin pitäisi, en pysty edes shoppailemaan enää. Tänään pikkupunkuissa koitin ostaa jotain, mistä tulisin iloiseksi, mutta löysin tuntien työllä vain yhdet punaiset korkokengät. Siis mitä? Melkein päiväkännien tuloksena tuhlaan yleensä satasia, niinkuin esimerkiksi Minkki, mutta tänään olin huono, ellen jopa kelvoton.

Koska nimesin mielikuvituksettomuudessani tämän bloggauksen yhden albumin mukaan, niin sanon, että se on myös hyvä. Toooosi hyvä. Koin vain pakottavaa tarvetta käyttää lontoonkielistä liian-sanaa, kun shoppailuidolini Minkkikin, mutten keksinyt mitään omaa, mikä ei taida yllättää ketään.

Toivoisin, että Kuosmis ottaisi sen hauvan mistä puhuttiin. Huomenna menen sienimetsälle. Mun mieleen Duudsonien Jukka on kuuma.

Kalju Bret Michaels ja BB-Nikon vammainen veli

Nyt on siis taas hakusanakatsauksen aika. Jos poimii yleisimmistä hakusanoista vaikkapa gayporno, auton ledivalot ja ekstaasi, olen itsekin hiukan huolissani homoeroottisen ja huumemyönteisen amisblogini sisällöstä.

-haile gebrselassie homo. Tästä en kyllä tarkemmin tiedä. Pienenä äiti pakotti katsomaan aina yleisurheilua, ja Haile oli yksi mun suosikki. Suurin oli kuitenkin aituri Colin Jackson ja seiväshyppääjä Sergei Bubka.

-huonekalut askosta. Aika moni varmaan ostaa, mäkin ostin vähän aikaa sitten sellaisen kirsikkapuunvärisen seinähyllyn, ja se on kyllä hyvä eli suosittelen ihan.

-katie holmes polkkatukka. Itse preferoin Victoria Beckhamin polkkaa, mutta tämähän on jokaisen oma asia.

-kiiltävä nenä. Mulla on toisinaan, ja se näyttää rumalle. Siihen auttaa puuteri.

-kuka käy ponilaaksossa. Minä! Ja Minkki! Ja Puppe ja Pörri ja Punkki.

-lapseni käyttää lsd:tä. Jotenkin aika liikuttava, vaikka toki tapaus on hyvin ikävä.

-lauri tähkä vika naamassa. Lauri Tähkä on Repe Sorsa.

-läkkitorin spurgut. Ne on kulttuurinähtävyys.

-mustiolla keulimista. Wicked! Googlaako joku näin tietääkseen missä Mustiolla keulitaan ja päästäkseen mukaan piireihin?

-niskan katkeaminen. Tämä kuuluu varmaan "varmin tapa tappaa itsensä" -googlaussarjaan.

-odotin turhaan maailmanloppua. Niinhän me kaikki. Huoh.

-osta stetson. Olen sanaton.

-pallo kuutti blogspot. Kuulostaa kauhean hyvälle blogille! Harmi, että sillä päätyy vaan mun blogiin. Hylkeenpoikaset on mun idoleita, sillä terve kuutti tuplaa painonsa suunnilleen viikossa.

-pre teinin syntymäpäiväkutsut. Jos on pre-teini vielä, niin silloin ei tarvi piilottaa juustohöylää vielä.

-reino nordin ilman meikkiä. Jotenkin mulle on jäänyt sellainen mielikuva, että Reino useimmiten olisi ilman meikkiä, mutten sitten tosiaan tiedä.

-turhaa tietoa + sanoja. Mulla on niitä tosi paljon! Kerro vaan aihepiiri, niin alan kertoilla, paitsi jos se on musiikki niin kysyisin vinkkiä yhdeltä managerilta, joka kertoi mulle Bret Michaelsistakin silloin.

-tykyttävä kipu päässä. Voi olla ihan vaan päänsärkyä, tai sitten vaikka tylpän esineen iskusta johtuvaa. Mene ja tiedä.

Don't tell me the night is over

Tänään söin aamiaiseksi puolikkaan hampurilaisen, jonka olin ostanut ja puoliksi syönyt viime yönä. Se ei sattuneesta syystä maistunut kauhean hyvälle, mutta oli syötävää, toisin kuin yön yli kumimaistuneet ranskalaiset, jotka eivät vironneet edes mikrossa. Söin silti puolet niistäkin. Sitten tilasin pizzaa kotiin, ja on muuten hemmetin hieno idea, että ne voi paitsi tilata, myös maksaa netissä. Jotenkin näinä hauraina aamuina ei millään jaksa tankata pizzan nimiä jollekin, joka ei niitä ymmärrä, toimitusosoitteesta puhumattakaan. Netistä tilattuna ei tarvitse saada pelkotiloja tai ahdistusta, ja useammin saa varmasti myös sitä, mitä alunperin on yrittänytkin tilata.

Tähänhän päädyttiin eilisten Panun syntymäpäiväjuhlien kautta, joissa oli hauskaa. Pizza oli taattua Panu-laatua, pöyhkeää ja täytteistä pursuilevaa ja booli erittäin petollista; limunmakuista ja pinkkiä. Ihmiset olivat ihastuttavan hyvätapaisia ja kohteliaita, ja niiden kanssa oli mukava jutella. Jossain kohtaa junaa odotellessa tunsin kuitenkin pinkin aallon iskeytyvän päähäni ja pärähdin aivan infernaaliseen humalaan, jonka hallitsevia ulottuvuuksia olivat vainoharhaisuus ja väsymys puhekyvyttömyydellä höystettynä. Baarissa siis tilasin siiderin, jota en juonut, koska jotenkin kaikkea tuntui olevan jo valmiiksi liikaa; ääniä, liikettä, räpyttelyä. Yleensä en koskaan lähde kotiin luovuttajana, vaikka joskus se olisi tuhannesti parempi kaikille, mutta nyt jouduin sen tekemään. Ostin ensinnä mainitut mäkkiruoat, jotka kaadoin päälleni ja pihalle poistuttuani taksista, jonne nukahdin. Aina ei voi voittaa, eikä se mitään, ainakaan en kerinnyt yrittää esimerkiksi pokata jotakuta homomiestä tai tanssia pöydällä. Ei haittaa.

Päässäni looppaa Kim Heroldin biisi Social Butterfly, mutta sekään ei haittaa, koska siinä on selkeää positiivista latausta. Onneksi juuri äsken telkkarista tuli mainos White Snaken keikasta, koska melko varmasti Here I Go Again tulee korvaamaan edellisen repeatilla soivan biisin. Niin ja huomenna menen Minkin kanssa ostamaan itselleni aivan uudet kiipeilytamineet, eli valjaat, kengät, mankkaa ja sille pussin sekä ATC:n. Tepastelen varmaan ne päällä kotiin, en malta odottaa että saan ihan omat sellaiset. Olisipa niillä pinkkejä!

Univiidakko

Näin yöllä aivan häkellyttävän todentuntuista unta David Beckhamista. Se meni sillä tavalla, että jostain syystä mun piti hengailla Davidin, tai Daven, niinkuin se mulle itsensä esitteli, kun esitin, etten tiennyt kuka se oli; kanssa siellä jalkapallokentän vaihtopenkkien alueella. David oli aivan mielettömän symppis, joka kumosi sen honottavan äänen aivan täysin, ja sillä oli ihastuttavampi aksentti kuin mitä olen telkkarissa nähnyt. David oli hemmetin säikky, joten koitin liikkua mahdollisimman ennalta-arvattavasti ja blokata ohikulkijoita siten, etteivät ne osuneet Davidiin, ja pikkuhiljaa David vähensikin säpsyilyä ja tukkansa hermostunutta sukimista. Onneksi tässä unessa Davidilla oli niin pitkät hiukset, että ne menivät ponnarille, koska se vain on kaikista maailman miesten hiustyyleistä parhaan näköinen. Davidin kanssa puhuttiin karjan paimentamisesta hevosilla ja peltojen kyntämisestä (siis aivan kirjaimellisesti, ei vertauskuvallisesti), ja kävikin ilmi, että se omisti paljon maata, jossa kasvoi vehnää. Näin melkein maatalon tyttönä ymmärsin traktoreista ilmeisesti sen verran, että David alkoi vähän lämmetä, ja tuhansien silmien ja räiskähtelevien salamavalojen alla hipaisimme toisiamme aina silloin tällöin muka sattumalta. Davidin meikkaaja oli rasittava perunanenäinen tyttö, joka nauroi liian kovaa, ja jossain kohtaa joku myös päästi pulleita mustaihoisia lapsia pyytämään nimmareita käsivarsiinsa Davidilta. Pulleiden lapsien poistuttua oli munkin jostain syystä poistuttava, enkä tässä kohtaa enää voinut olla ojentamatta omaa kättäni nimmaroitavaksi, "because we probably see each other never again". David tussasi poikamaisen huonolla käsialalla "to my gorgeous, Dave", ja sen jälkeen kuiskasi mun korvaan kirjoittaen samalla vielä jotain; "let's give this name to our baby". Siinä luki Sofia Marie.

En tajua, käsikirjoittaako mun unia sama tyyppi kuin Kauniita ja rohkeita, huh.

in sickness and in health

nyt on jo oikeasti epäreilua. eilen alkoi tuntua hyvin vahvasti sille, että olen tulossa kipeäksi ja tänään se olo on senkuin vahvistunut. ajatuksena oli, että olisin tänään mennyt joogaan, pilatekseen tai johonkin muuhun friikkiliikuntaan ja illalla kiipeilemään pitkästä aikaa seinille minkin kanssa. mutta eipä tarvinnut, aivastelen minuuttikeskiarvolla kuusi ja niiskutan kuin mikäkin, vaikka olen juonut hurjasti teetä ja syönyt omatekemää makkarakeittoa. mua turhauttaa niin, että tunnen silmieni sisällä olevien verisuonten pullistuvan ja tykyttävän. jos tämä immuniteettikato ei tästä korjaannu, niin tahtoisin edes mononukleoosin, sillä ensimmäinen poikaystäväni kertoi laihtuneensa sen aikana kymmenen kiloa ja olleensa niin huonossa kondiksessa, että oli tarvinnut kaksi hoitsua lämmittämään käsiään ennen jokaista verikoetta. tuollaisessa sairastamisessa on sentään edes jotain hyvää.

mun pitäisi tehdä hirveästi asioita, jotta pääsisin pois koulusta vielä joskus, mutten meinaa millään jaksaa mitään niistä. useimmat ovat vain työläitä ja ärsyttäviä, elleivät jopa suoranaisen naurettavia, mutta muutama on oikeasti hiukan pelottavakin tai ainakin ne vaativat liikkumista pois omalta mukavuusalueeltani. jotenkin en ole lainkaan vapaaehtoisella liikekannalla, tahtoisin vain olla tässä ja totutella rauhassa, enkä tehdä asioita, joiden tiedän horjuttavan oloani aivan varmuudella. kuten aiemminkin olen ehtinyt vinkua, niin itseluottamus ja itsetunto eivät ole tällä haavaa mitenkään päällimmäisiä vahvuuksiani. muutenkin, mun mielestä sellaisia ihmisiä, joilla on huono itseluottamus, tulisi kohdella etenkin huonoimpina kausinaan asiallisen varovaisesti ja mahdollisuuksien mukaan välttää ehdotonta sekä etenkin asiatonta kritiikkiä. vähän säikyn ihmisen saa sillä tapaa hiukan tolaltaan aina, vaikka se ei joka kerran näkyisikään; itsevarmuutta uhkuvaa tai jopa ylivuotavaa henkilöä puolestaan ei voi horjuttaa mitenkään. näistä kumpikaan ei pohjimmiltaan ole kovin hyvä asia, sillä kritiikistä tulisi aina osata poimia se osa mistä on mahdollista ottaa opiksi ja missä on pointtia: yli-itsevarma ei koe tarvetta korjata itsessään mitään, vaikka osa kritiikistä olisi perusteltuakin, kun taas se toinen tarttuu jokaiseen tahattomaankin piikkiin ja repii itsensä niihin rikki. vaikken kultaisesta keskitiestä pidäkään noin yleisellä tasolla, olisi siinä kulkemisen osaaminen tässä asiassa kerrassaan mahtavaa ja ainakin mieltätasaavaa.

ps. dirty licksin summer love time saa mieleen juuri sellaisen haikeanhyvän muiston kesästä, sellaisen joka on kuin väljähtynyt siideri tai syysauringon pieni hetki, jolloin se jaksaa vielä lämmittää tai häikäistä. kuuntelen sitä tällä hetkellä repeatina. se on kummallista, kuinka joku biisi vaan käy johonkin hetkeen niin sillä tavalla, että olisi suorastaan väärää soittaa jotain muuta.

pps. suunnilleen kaikkien naispuolisten ystävieni mielestä mulla on outo miesmaku, tai siis tykkään lähinnä jollain tapaa huumeiden käyttäjien näköisistä miehistä, mutta nyt mulla on huojentavia uutisia: musta janice dickinsonin mallitoimiston miehet on kyllä hyvännäköisiä. tai sillä tavalla hyvännäköisiä, että ne ovat osasyy siihen, että olen koukussa siihen sarjaan ja ottaisin ne mieluusti vaikka tanssimaan strippitankoon vähissä vaatteissa mun kotiin, mutten kuitenkaan ajattele niitä muuta kuin katseltavina. paitsi ehkä pikkuisen sitä kroatia, jolla on iso tatuointi.

niinkuin se pauligin mainos

tänään kävin suutarilla. vein sinne kengät, joiden korkolaput olin tepastellut paskaksi, ja osan niistä itse koroistakin. sellossa on muuten maailman kaikkeuden kuumimmat suutarit, silloin kun asuin vielä yhdessä mrs. smithin kanssa, meillä oli tapana mennä masennuspäivinä käymään siellä ihan vain siksi, että siitä tulee aina hyvälle mielelle. niin tänäänkin, setäikäinen raavas ja työtätehneen näköinen mieshenkilö otti ne kengät, sanoi että "tottakai" ne voi korjata eikä se korkojen pieni kuluminen ollut vielä "mitään", ja kehoitti sitten lempeästi mua menemään vähän kaupoille siksi aikaa, että ne kengät valmistuu. meninkin sitten ostamaan legginsit, alusvaatteita ja sellaiset sukkahousut, joissa menee takana nilkasta ylös asti sauma. ne on erikuumat. ostin myös hampurilaisaterian kotiin, ja kerrankin joku oli riittävän tulista mun makuun. sitten menin hakemaan kenkiäni, jotka olivat kuin uudet; ne oli myös plankattu kimaltaviksi kuin sula salmiakki. suutarin silmät puolestaan olivat sulaa suklaata.