Fear turns into adrenaline

Minä pidin koulussa geometriasta. Tykkäsin laskea kappaleiden tilavuuksia, niiden joidenkin sivujen tai muunlaisten mittojen pituuksia, selvitellä monimutkaisista kuvioista aina vain lisää, kunnes sain riittävästi tietoa juuri sen kysytyn asian laskemiseen. Kaikkeen oli kaava, se oli mukavaa, ja muistin ne aina ulkoa, koska ne jotenkin tekivät mielestäni järkeä. Pidin erityisen paljon myös derivoinnista, ja vinkaisin äsken ääneen järkytyksestä, kun en enää muista, miten se meni. Muistan vain, että siinäkin oli säännöt, kun teki jotain niin sai vastauksen. Silti ehkä suurin matemaattinen rakkauteni oli yhtälöt, tiedättehän ne, joista selvitetään yleensä x, toisinaan y tai jopa z. Niissä termejä siirrellään yhtäläisyysmerkin puolelta toiselle, niitä kerrotaan tai jaetaan, kunnes vasemmalla puolella on jäljellä vain haettu termi ja oikealla puolella vastaus.

Toisaalta pidin myös ruotsin epäsäännöllisistä verbeistä, koska ne rehellisesti piti opetella ulkoa. Niistä oli aina kokeita, ja okei, olin tosi haka ruotsissa muutenkin, mutta etenkin epäsäännöllisissä verbeissä, niissäkin on se tietty logiikka osassa ja osa vain on helppo muistaa. Rakastin myös säännöllisten verbien taivutuskategorioita, joiden avulla pystyi taivuttamaan minkä vain verbin.

Välillä aina, kun mietin näitä juttuja, huomaan olevani aika neuroottinen. Ehkä tähän samaan johdonmukaisuuden kaipuuseen kuuluu se, että välillä mua hirvittää jotenkin ihan kamalasti se asia, ettei ihmisten reaktiota voi koskaan tietää. Koskaan ei tiedä, mistä ne suuttuu, paljonko ne jaksaa syödä tai onko ne nukkuneet tarpeeksi. Jos niille sanoo jotain, ne voivat vastata ihan mitä tahansa. Ihan mitä tahansa. Sellainen on hermostuttavaa.

Näin tänään kotihoodieni paikallisen piritorin tuntumissa yhden pojan, joka tuli aikoinaan yläasteelle siihen kouluun missä olin. Se tuli kesken lukukauden, sillä oli surulliset ja kauniit silmät, vähän pidempi kihartuva tukka, mutta se näytti jotenkin kovin vanhentuneelle jo silloin, vaikka se kyllä oli meidän muiden ikäinen. Nyt se joi silmät sumeina kaljaa, maanantaina iltapäivällä, sen posket olivat lilertävän aknen peitossa ja vaatteet likaiset.