As my guitar lies bleeding in my arms

Työpaikkani sijaitsee ostarilla, jossa usein katusoittajat esittävät musiikkia. Usein ne ovat romaneja, jotka soittavat humppa- tai iskelmätyylistä musiikkia epävireisesti harmonikalla. Täällä on myös tyttö, joka soittaa jylhien kappaleiden päälle nokkahuilulla, ja tekee ihan koko päivää: se on yleensä yhdeksästä neljään silloin kun on. Suosikkini kaikista on kuitenkin poika, joka soittaa akustista kitaraa ja laulaa. Sen ääni on vähän käheä, ja siinä kuuluu jotenkin se, että se todella haluaa laulaa. Sillä on rastat ja pisamia. En ollut nähnyt sitä pitkään aikaan, kunnes tänään hain ennen töitä Battery Strippedin, ja se lauloi siinä K-kaupan edessä. Kun tipautin sen kitarakassiin kaikki kolikkoni ja katsoin sitä silmiin, vatsassa oikein muljahti. Miten pojat on niin ihania?