Kuuntelen nykyään radiota valitettavan vähän. Lähinnä kuuntelen sitä autossa, kun ajan talliin, ja silloin mun on kuunneltava aina YleX:ää, koska mikään muu järkevä kanava ei kuulu koko matkaa sinne skutsiin. Yksi suosikki-iltani tämän asian tiimoilta on maanantai, jolloin tulee Mestarisoundi, jossa siis soitetaan rap-musiikkia. Joskus siellä soi tuomiopäivän gangstarappia, joskus letkeää suomireggaeta, joskus biiseissä on melodiaa ja oikeaakin laulua.
Siinä ohjelmassa, ja muutenkin, olen kuullut usein yhden biisin, jonka riimittely teki muhun suuren vaikutuksen. Palefacelta voisi tuohon tarkoitukseen sanoa oikeastaan minkä tahansa biisin, mutta sanon nyt Leijonakypärät. En löytänyt sen lyriikoita netistä tähän hätään, enkä siksi aio muistaa niitä nolosti väärin, sillä se ei totisesti olisi sopivaa kun kyseessä on nimenomaan verbaaliakrobattinen suoritus. Tässä riimit ovat yllätyksellisiä, odottamattomia, eri sanamuotoisia eivätkä ilmiselviä, ja Palefacen konsonanttiviat tekevät niiden lausunnasta vielä mielenkiintoisammat ja vakuuttavammat. Tätä biisiä on pakko kuunnella, ja se on hienoa; yhdentekevää taustamusaa on olemassa niin paljon.
Eilen meillä oli duunissa keket eli keharit, ja olin niiden jälkeen jotenkin erityisen hyväntuulinen. En varmastikaan vähiten siksi, että saan pitää talvilomaa vuoden vaihteessa muuton aikaan, ja olen siitä aivan saatanan onnellinen jee!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti