Elämä voi muuttua silmänräpäyksessä. Kaikki tietävät että näin on, mutta sen konkreettiset todentumat tuntuvat aina yhtä shokeeraaville. Ei noin vaan voi käydä, eikä ainakaan tuolle henkilölle. Eräs hyvä ystäväni loukkaantui pahasti harrastuksensa parissa tänään, ja voi olla, ettei se koskaan parane ennalleen, eikä voida kuin arvailla, kuinka lähelle sitä. Pahinta on ehkä se, että tämä ystävä oli omistanut koko elämänsä tähän harrastukseen, joka oli oikeastaan jo ammatti ja elämäntapakin, ja sitten siltä nykäistään kokonainen perusta pois. Näin lähellä konkretian kirves ei mua ole vielä käynytkään, ja se on vielä kamalampaa kuin luulin jo ihan tässäkin mittakaavassa.
Mun piti kirjoittaa kivoista juhlituista illoista, niistä illoista jolloin käyttäydyin turhan huolettomasti läheisiäni kohtaan, ja niistä illoista jotka muodostuivat ennalta-arvaamattomilla tavoin aivan upeiksi, mutta nyt en pystykään. Huomenna varmasti pystyn eikä jeesustelu mitään auta, mutta silti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
jeesustelu ei auta ei, mutta silti tuommoiset vetävät maton hetkeksi jalkojen alta ja sanat suusta ja mielen omituisen nöyräksi. kuka tahansa, koska tahansa. miten sitä ei usko siltikään ennenkö jotain on peruuttamattomasti toisin.
Lähetä kommentti