sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Through pitch black insights

Viikonloppua voisi luonnehtia sanalla vaihteleva. Perjantaina makasin töiden jälkeen koomassa kotona. Lauantain aloitin haravoimalla pihatalkoissa kolme tuntia märkiä lehtiä ja sain rakon peukaloon. Se on kipeä ja kirvelee hurjasti kastuessaan. Sitten menin talliin ja olin innoissani kun pääsin pitkästä aikaa koutsaamaan. Valmistauduin vasta eilen varmistuneisiin tupareihin huolellisesti laittamalla ihan liikaa meikkiä ja kerrankin löysin vaatteet, joista pidin. Juhlissa näin paljon tuttuja ihmisiä, kävin hyviä keskusteluja ja join pinkkiä boolia. Käytin isäntäperheen kultsin pihalla ja jättäydyin vapaaehtoisesti pois Aliaspelistä, koska humaltuneena alan käyttäytyä väkivaltaisesti ja uhkaavasti pelatessani sitä (olen tietysti myös etevin noiden lisäksi).

Lähdin jossain kohtaa poikien kanssa samaa matkaa keskustaan, jonne olin sopinut treffit Minkin kanssa. Koska ilmeisesti taksikuskeille on tullut joku uusi tiukempi säädös ylikuormasta, jouduin jäämään odottamaan seuraavaa yhden pojan kanssa, mutta ilmeisesti joku muukin halusi sen seuraavan taksin, joten jouduimme taapertamaan pihojen läpi ja aitojen yli kohti taksitolppaa. Lopulta halukas vuokra-ajuri löytyikin ja seikkailu saattoi alkaa. Tapasin Minkin kantapaikassa ja ostimme perinteisesti pullon skumppaa. Muutama tunti kiemurreltiin varsin tehokkaasti strippitangoissa, mutta sitten musiikki ei enää miellyttänyt korvaamme sitäkään vähää kuin yleensä, joten poistuimme toiseen kantikseen. Siellä saimme puhuttua auki yhden jutun, mikä oli mahtavaa, mutta itkin siihen hiukan sitten päälle, räkää ryystäen ja nikotellen kouristuksenomaisesti. Hieno yksityiskohta poistumisessani oli se, etten jaksanut jonottaa taksia, vaan päädyin käyttämään bussia; maailma pelastuu. Samaan bussiin tuli myös yhden koulukaverini poikaystävä, joka herrasmiesmäisesti auttoi mua maksamaan matkan, koska olin niin naamat etten saanut rahoja pois lompakosta. Koitin pitää kohteliasta keskustelua yllä, mutta koska en myöskään pystynyt lausumaan montaakaan konsonattia puhtaasti, oli se varmaankin enemmänkin kiusaannuttavaa. Yritys on tietenkin tärkein ja aikeeni hyvä, vaikkei se toteutuksessa ihan näkynytkään.

Eilen tuli taas esille se ongelma, että mun ystävällisyys ja normaali keskustelu näyttäytyy miehille räikeänä flirttinä ja suoranaisena lupauksena saada laittaa se mihin vain. Itse en todellakaan koe flirttaavani tai suoranaisesti pokaavani, vaan keskustelevani normaalisti, tehden jatkokysymyksiä ja kannustaen sellaisilla eleillä kuin esimerkiksi hymy tai nyökkäily. Kuitenkin tosiaan jotain tapahtuu tässä välissä, ja saan toisinaan ihmiset kiusallisen ja vääränlaisen hullaantuneeksi itseeni, syystä jota en osaa hallita mitenkään.

Tänään olen ollut hyvin hauras. Sunnuntaissa parasta on televisiomaraton, joka alkaa kuudelta Janice Dickinsonin mallitoimistolla, jatkuu sarjalla Muodin Huipulle, jota täytyy kyllä katsoa viimeiset puoli tuntia Idolsin kanssa samaan aikaan, ja lopulta yhdeksältä sen päättää Big Brother Talk Show. Fanitan muuten Pete Parkkosta ihan täysiä, enkä vähiten sen tukan takia.

2 kommenttia:

Kesäminkki kirjoitti...

onkohan tässä maassa yhtään ainutta ihmistä, joka EI fanittaisi parkkosen poikaa? onhan se semmoinen silmäkarkki, ja vielä kun se tekee tosissaan sitä juttua niin mikäpä voisi olla muksuttavampaa.

la oli kyllä <3 huoh. mutta nyt on maanantai, perkele.

Anonyymi kirjoitti...

pete<3 on se ihana, ja luulen myös et kaikki maailmassa fanittaa sitä.

mulle on jo kolme ihmistä sanonut, että näytän väsyneelle ja löisäksi mun hame ehkä repesi kun pomppasin äsken tuoliin. just.