Rakas päiväkirja

Kun loggasin sisään, blogger kertoi, että tällä blogilla on "1 lukija". No, onhan se enemmän kuin 0 lukijaa. En tosin tiedä, miten sekin määritellään ja mitä se käytännössä tarkoittaa.

Onneksi joudun kirjoittamaan tästä päivästä listan, sillä tunnen oloni varsin epäjäsentyneeksi ja kirjoituskyvyttömäksi.

1. demonisen hevosen hakkaaminen ja sen turkin ajelu (vaaralliset ja typerät tekemiset, jotka tällä kertaa päättyivät kuitenkin molemmat hyvin)
2. joulutorttujen syöminen (parasta päivässä)
3. fyysinen ja psyykkinen taantumatila (ehkä pysyvä tulevaisuudessa?)
4. eläinten pukeminen toppavaatteisiin (söpöys)

Yöllä heräsin siihen, kun Punkki nukkui meidän välissä pää tyynyllä, selällään, ja pitäen käpäliään suorina alhaalla kylkiään vasten. Se näytti aivan irvokkaalle ja epämuodostuneelle ihmislapselle koristessaan siinä tyytyväisenä, enkä meinannut saada silmiäni irti siitä. Muutenkin se syö monia asioita vain siksi, että ihmisetkin syövät niitä, joten veikkaan, että myös tämä nukkumisasento on vähän kopioitu. Nykyään se myös toisinaan seisoo hurjan pitkiä aikoja pitäen käsiään alhaalla, enkä silloin voi olla kuvittelematta sille Heman-teepaitaa ja pikkuista propellilippalakkia, enkä sitä, kuinka kaikki muut äidit katsoisivat Jari-Punkkia karsaasti leikkipuistossa. Jari-Punkki on vähän karvainen ja sillä on aika pitkä naama, muttei se Jari-Punkkia tunnu haittaavan eikä se välitä, vaikka sitä siitä vähän pilkataan. Jari-Punkki tosiaan etenee lähinnä konttaamalla hurjaa vauhtia, muttei me olla nähty tarpeelliseksi puuttua siihen ja pakottaa sitä kävelemään, koska se kuitenkin voittaa kaikki tarhan juoksukilpailut. Onhan Jari-Punkki vähän erikoinen, ja tosi hyvä ottamaan suullaan kopilla kiinni kaikkia pikku herkkupaloja, mutta tärkeintä meistä on ettei se sitä itseään vaivaa. Vai mitä Jari-Punkki? Jari-Punkki? Pyydystitkö sä hiiren? Ha, kuinka moni muu penska pystyy tähän?? Hieno Jari-Punkki, duktig!